Sunday, July 12, 2015

Laura

 
Laura siunattiin Hietaniemen kappelissa 12.06.2015. Muistotilaisuus vietettiin Lauran omaisten ja läheisten läsnäollessa. Tilaisuus oli koskettavan kaunis, niin kuin Laurakin oli. Lauran tuhkat tullaan ripottelemaan mereen kesän aikana.
Haluamme kiittää Lauran puolesta teitä kaikkia uskollisia Lauran blogin lukijoita. Kiitämme myös suuresta tuestanne jota olemme saaneet tieltä Lauran poismenon jälkeen.

Olemme huomanneet että usealla Lauran blogin lukijalla olisi halu jakaa kokemuksia siitä miten  Laura tai Lauran blogi on vaikuttanut heihin tai heidän elämäänsä.  Toivomme että jakaisitte vielä näitä hienoja tarinoita  ja kokemuuksianne Lauran blogissa.  Ottaisimme kiitollisina vastaan lyhetkin kertomukset  tai  tarinanne, uskomme että Laura toivoisi myös kuulevansa  näitä tarinoita.
Lauran blogi jää elämään, niin kuin Laurakin elää meidän sydämissämme.
Yli 26 -miljoonaa sivulatausta eivät ole väärässä!

Huom! On tullut palautetta ettei joitain kommenteja ole julkaistu. Kommenteja on tullut niin paljon että saat viimeisimmät esille klikatessasi kommenttiboksin alta "load more".
 



Tehnyt: Blogin lukija

246 comments:

  1. Sain itse kokea suuren elämänmuutoksen. Lauran blogin ja sen lukijoiden ansiosta oma blogini käynnistyi niin ryminällä että harrastukseni muuttui ammatikseni. Sain vihdoinkin tehdä työkseni jotain sellaista josta todella pidän. Mitä Lauraan tulee, niin sain kokea suuren rakkauden jota vastaavaa en ole koskaan aikaisemmin kokenut.

    ReplyDelete
  2. Seurasin Lauraa irc-galleriasta asti, ihailin hänen rohkeaa ja persoonallista tyyliä ja rohkeutta sanoa mielipiteensä. Lauran poismeno kosketti enemmän kuin uskoin tuntemattoman poismenon voivan koskettaa. Jaksamista läheisille <3

    ReplyDelete
  3. Kun luin Lauran poismenosta, ihan kuin sydän olisi jättänyt lyönnin väliin. Huomasin kuinka paljon hän oli itsestään antanut meille lukijoille, koska tuo uutinen sai aikaan niin suuren tunteen. Tuntuu käsittämättömältä.
    Ihana ele teiltä, että saamme tänne tulla kirjoittamaan ja jättämään ihania ajatuksia Lauralle.

    Voimia läheisille ja sinulle Laura; lepää rauhassa kaunis enkeli.
    Kirjoittaisin enemmän, mutta ei tule sanoja..

    ReplyDelete
  4. Oikeita sanoja Teille läheisille on vaikeaa löytää, ajatukseni ovat kanssanne.

    Aloin seuraamaan Lauraa jo Irc-Galleria aikoina ja tuolloin Lauran erityislaatuinen elämänilo, yllytyshulluus ja hauskat kuvat ja tekstit tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen.
    Blogi oli ja tulee aina olemaan lempparini ja olenkin lähiaikoina viettänyt monia iltoja selaillen täällä postauksia blogin alkuajoilta viimeisimpään postakseen asti välillä nauraen ja sitten taas herkistyen.

    Laurassa oli jotain ihan erityistä, käsittämätöntä särmää joka paistoi varmasti meille kaikille lukijoille pelkästään jo ruudunkin välityksellä. Ulkonäöllisten inspiraatioiden kuten vaate- ja hiusjuttujen lisäksi Lauran itsevarmuus ja rohkeasti tilanteisiin heittäytyminen näiden blogivuosien aikana on ollut mulle henkilökohtaisesti tosi rohkaisevaa, kasvattavaa ja kannustavaa silloinkin kun on ollut vaikeaa.

    Oon tosi onnellinen ja otettu siitä että silloin aikoinaan löysin Lauran nettimaailmasta ja oon saanut kunnian seurata Häntä näin kauan. Enää ei pelota olla oma itseni, ikinä.

    "He elävät ja voivat hyvin jossakin,
    pieninkin verso osoittaa, että kuolemaa ei totisesti ole
    ja jos sitä olisikin, se edistäisi elämää eikä vaani
    katkaistakseen elämän
    vaan luopuu sen ilmestymisen hetkellä.

    Kaikki kulkee eteenpäin, pyrkii näkyvään,
    mikään ei luhistu,
    ja kuolema on erilaista ja onnellisempaa kuin kukaan otaksuu."

    <3

    ReplyDelete
  5. Siitä on noin kuusi vuotta kun tutustuin blogimaailmaan ja Lauran blogi oli ensimmäinen, jota aloin säännöllisesti lukemaan. Aluksi kiinnostus blogiin lähti Lauran inspiroivan tyylin kautta, mutta blogia lukiessani aloin ihailemaan häntä yhä enemmän. Laurasta tuli pienen teinitytön roolimalli itsevarmuudellaan, empaattisuudellaan ja mielipiteillään. Näin Lauran pari kertaa joskus kävelevän ohi kaupungilla, mutta en koskaan uskaltanut puhua hänelle. Laura edusti minulle kaikin tavoin vahvaa naista, joka teki, sanoi ja pukeutui juuri niin kuin halusi piittaamaatta muiden mielipiteistä, josta itse inpspiroiduin vuosien vieriessä. Silloin Laura tuntui oudosti sanottuna vähän niin kuin isosiskolta, joka loi itsevarmuutta epävarmaan tyttöön. Lauran positiivisuus ja elämänjano on ollut opettavaista luettavaa kriittisimmässä kasvuiässäni. Laura oli kaikenkaikkiaan kaunis ihminen sisältä ja ulkoa täynnä viisautta vaikka nuori olikin ja ennen kaikkea vahva roolimalli, josta kunnioitan häntä syvästi. Rauha Lauralle, hänen perheelle ja läheisilleen, Laura inspiroi yhä tämän lukijan arkea, vaikka ei ollutkaan koskaan kunniaa tuntea häntä henkilökohtaisesti.

    -V

    ReplyDelete
  6. Olen aika paljon vanhempi kuin Laura, enkä muutenkaan ihan muotiblogien kohderyhmää, joten en seurannut blogia kovin aktiivisesti viime vuosina. Nyt olen kuitenkin kesän aikana lueskellut vanhoja postauksia jonkin verran, ja muisto Laurasta on muuttunut koko ajan läheisemmäksi. Hän oli tosi edelläkävijä Suomen muotiblogimaailmassa, ja olisi varmasti tehnyt vielä paljon hienoja asioita muodin parissa, jos olisi saanut pysyä terveenä. Suuri joukko suomalaisia nuoria ja vähän vanhempiakin muistaa Lauran vielä vuosikymmenien ajan tästä eteenpäin, ja mielestäni aivan aiheellisesti. Lauran persoona ja tyyli oli ainutlaatuista, hänestä jää kaunis muisto hyvin monille.

    ReplyDelete
  7. Laura oli ensimmäinen "irc-galleria-julkkis", jota aloin seurata kuten myöhemmin blogiakin. Laura oli innostava persoona, jonka ulkonäölle ja tyylille olin kateellinen. Netti riepottelee pahassa, vaikka tuo myös iloa. Blogia ovat monet seuranneet, ja Lauran lähtöä aidosti suurenee, vaikka ovat tunteneet hänestä vain blogiminän. Voimia läheisille.

    ReplyDelete
  8. https://www.youtube.com/watch?v=1l6zjs_R6LY

    Mä seurasin Lauraa IRC-galleriasta asti tähän päivään.
    Lauralla oli selkeästi kiire elää, aivan kuin olisi tiennyt että hänen aikansa on rajallinen.
    Blogimaailma tulee aina muistamaan Lauran, joka oli oman ikäluokkansa ja aikansa suurin vaikuttaja.
    En osaa sanoa mitään henkilökohtaista, mutta lainaan alle tekstin, minkä Anna-Leena Härkönen sai ystävältään jonka tytär kuoli lääkkeiden yliannostukseen;

    ”Kuolema ei merkitse mitään. Olen vain hiljaa siirtynyt seuraavaan paikkaan. Minä olen minä ja sinä olet sinä. Mikään ei ole välillämme muuttunut.
    Kutsu minua entisellä tutulla nimelläni, puhu minulle yhtä luontevasti kuin ennenkin. Älä muuta äänenpainoasi, älä käytä teennäisen kunnioittavaa tai murheellista sävyä. Naura niin kuin me aina nauroimme yhdessä huvittaville pikku jutuille.
    Rukoile, hymyile, ajattele minua – anna nimeni olla mukana kaikessa niin kuin se aina oli, luonnollisena osana elämää, vailla varjon häivää.
    Elämä on yhtä tärkeää kuin aina ennenkin. Se on alati sama, se jatkuu keskeytyksettä. Miksi unohtaisit minut, vaikka et näe minua? Odotan sinua kunnes tulet, jossakin hyvin lähellä, aivan nurkan takana.
    Kaikki on hyvin.”

    ReplyDelete
  9. Minä otan saman tatuoinnin mikä oli Lauran yläselässä. Voi Laura 💔❤❤

    ReplyDelete
  10. Voi Laura.

    Kun sain ystävältäni kuulla Lauran poismenosta en meinannut uskoa sitä todeksi. Miten Laura voi olla poissa? Ei voi olla mahdollista.

    Olen seurannut Lauran elämää Irc-Gallerian valtakaudesta lähtien. En ole koskaan kommunikoinut Lauran kanssa minkään median kautta enkä nähnyt oikeassa elämässä. Silti. Silti tälläkin hetkellä kyyneleet valuvat poskia pitkin. Aivan kuin olisin menettänyt juuri tärkeän ja läheisen ystävän.

    Laura ehti kokea elämänsä aikana paljon. Myötäelin onnenhetkiä ja niitä huonojakin aikoja. Laura vaikutti pyyteettömän kauniilta ihmiseltä, niin sisältä kuin ulkoakin. Ihmiseltä josta voisin ylpeänä sanoa "Tuo on MINUN ystävä!"

    En usko valehtelevani jos sanon Lauran innoittaneen moniakin tämän hetken suosituimpia bloggareita. Laura oli rohkea. Kaikinpuolin.

    Olen aina katsonut Lauraa ylöspäin. Vihaajien kommenteista huolimatta. Laura on antanut minulle sellaista voimaa mitä monikaan muu ei ole tässä elämässä pystynyt antamaan.

    En tiedä mitä sanoa. En tiedä miten olla. Haluan vain ottaa osaa läheisten suureen suruun. Lähetän lämpimiä ja rakkaudentäyteisiä ajatuksia täältä. Läheisen menettäminen ei ole koskaan helppoa, varsinkaan jos lähtö tapahtuu liian nuorena.

    Kiitos Laura kun olit juuri sinä. Kiitos kaikesta mitä olet minulle ja meille muille antanut. Oman elämänsä avaaminen koko maailmalle ei ole helppoa, mutta teit sen kuitenkin ja jätit ikuisen jäljen sydämiimme.

    Toivottavasti sinulla on hyvällä olla missä ikinä oletkaan. En unohda sinua koskaan.

    <3: Sielunsisko

    ReplyDelete
  11. IHANAA ETTÄ TEITTE TÄLLAISEN POSTAUKSEN TÄNNE!! <3

    Muistan kun ekan kerran näin Lauran kuvia Irc-Galleriassa, totesin itsekseni että tuollainen haluaisin joskus olla; upea ja itsevarma, tyylikäs nainen <3

    ReplyDelete
  12. on niin sydäntäriipaisevaa ettei lauran kohdalla ollut muuta ratkaisua kuin kuolema :'((

    ReplyDelete
  13. Olen myös seurannut Lauraa jo irc-galleria ajoista asti. Hänessä oli jotain sellaista harvinaista taikaa, jota harvoin näkee. Ihailin häntä tosi paljon monella tapaa; Laura vaikutti ihanalta ja hauskalta persoonalta, jolta löytyi tarpeen vaatiessa pokkaa ja särmää. Välillä hän päästi lukijoitaan tosi lähelle, kertomalla henkilökohtaisistakin asioista. Pystyin samaistumaan häneen ja Tuntui kun olisin tuntenut hänet, vaikkemme oikeasti ole koskaan tavanneet. Siksi Lauran poismeno tuntui oikeasti shokilta, se suretti ja kosketti minua paljon. Kiitos kuitenkin, että tämä blogi on vielä pystyssä, olen palannut lukemaan vanhoja postauksia edelleen. Kyllä tulee kyynel silmään nytkin häntä miettiä. Voimia kaikille Lauran läheisille, myös muille kanssa lukijoille joille jäi iso ikävä tätä ihanaa tyttöä <3

    ReplyDelete
  14. Aivan ihana tuo videokooste Laurasta. Tuli kyllä useampi tippa silmään, samoin kuin silloin, kun Lauran poismenosta kuulin. On ihmeellistä, miten paljon tuntemattoman ihmisen kohtalo voi kaltaistani kaukaista blogilukijaa liikuttaa, mutta kyllä se vaan voi. Ja paljon.

    Minun ja Lauran "tarina" on samankaltainen kuin monen muunkin lukijan: olen seurannut ja fanittanut Lauraa irc-galleriasta lähtien eli aikalailla 10 vuoden ajan. Laurassa olen aina ihaillut sekä hänen uskomatonta tyylitajuaan ja kauneuttaan että hänen valloittavaa persoonaansa, joka välittyi vahvana näin tietokoneruudun välitykselläkin. Laura on inspiroinut minua suuresti, aina vanhojentanssimekon tai matkakohteen valinnasta rohkeampaan elämänasenteeseen asti. Yksi mieleenpainuvimmista muistoista Lauraan liittyen oli hänen tekemänsä postaukset lukijoiden blogeista, joista yhteen postaukseen minunkin silloinen pienen pieni blogini pääsi. Sitä riemun tunnetta en varmasti unohda koskaan, oli melkoisen iso juttu nuorelle bloggaajalle.

    Voimia Lauran läheisille ja muille häntä kaipaaville, Lauraa on kova ikävä <3

    ReplyDelete
  15. Mä oon ihan shokissa täällä. Yhtä äkkiä tuli eilen mieleen, että mitähän Lauralle kuuluu. Mietin, ettei ole tullut pitkään aikaan postauksia tai kuvia instagrammiin. Sitä kautta selvisi tämä tieto ja myöhemmin tuli tämä postaus. Vaikka en Lauraa henkilökohtaisesti tuntenut, näin viime yönä uniakin Laurasta. Laura oli yksi blogimaailman mielenkiintoisimpia hahmoja ja välillä oli aika kun en seurannut muuta kun Lauraa. Kun Lauran tilanne meni huonommaksi ajattelin monesti, että pitäisikö laittaa sähköposti viesti ja ehdottaa tapaamista ja juttelua. Yrittää olla avuksi jotenkin. Nyt tuntuu kuin olisi ystävän menettänyt. Laurasta tuli nyt yksi niistä suurista legendoista, jotka kuolivat nuorena, mutta elämänsä aikana loistivat muita kirkkaammin. <3

    ReplyDelete
  16. Olen itkenyt Lauran poismenoa useamman kerran vaikka en häntä henkilökohtaisesti tuntenutkaan. Tuntuu kuin läheinen ystävä olisi poissa ja kerta toisensa jälkeen havahdun tähän järkyttävään tosiasiaan. Toivoisin että olisin joskus kertonut Lauralle kuinka paljon häntä arvostin ja kuinka upea persoona hän oli.

    Paljon voimia läheisille.
    Laurasta tuli yksi taivaan kauneimmista enkeleistä.

    ReplyDelete
  17. Laura on kirjoittanut tänne marraskuussa 2011:

    "Tänään (eilen) on ollut kyllä tapahtumarikas päivä. Mun on varmaan myöhemmin pakko kertoa teillekin eräästä ihanasta ennustajasta, johon törmäsin viimeksi viime heinäkuussa eräässä vaatekaupassa ja sitten taas tänään kiinalaisessa ravintolassa. Mä olen kuulemma maanpäällinen enkeli, joten voin toivottaa teille kaikille ihmisille oikein rauhaisaa ja ihanaa yötä. Ja vaikken olisikaan enkeli, niin syventykää nyt hetki omiin ajatuksiinne ja antakaa kaiken hyvän virrata sinne. Rakastakaa toisianne.

    <3"

    Olen seurannut Lauraa IRC-gallerian ajoista ja ensimmäisestä blogista asti - siis hetkonen, kymmenisen vuotta lähestulkoon! Laurassa vaan oli jotain niin särmikästä ja aitoa, kaikki täällä varmasti tietävät mitä tarkoitan. Läheisille haluan toivottaa jaksamista ja voimia. Laura ON enkeli.

    ReplyDelete
  18. Kiitos teille jotka tämän viimeisen postauksen teitte <3 (läheiset todennäköisesti)
    Teille kaikille Lauran läheisille ja rakkailla, sanat ei riitä kertomaan mitä tunnette. Osaanotot ja oikein isot tsempit <3 Teidän jokaisen olkapäällä kulkee mailman kaunein Laura enkeli <3

    Laurasta vielä muutama sananen. Minä kuten moni muukin on alkanut lauran jalanjälkiä seuraamaan ja irc aikoina ja siitä tänne blogin puolelle. En voi sanoin kuvailla kuinka paljon Laura on inspirioinut ja tsempannut lukijoitaan toteuttamaan haaveitaan ja olemaan omia itsejänne <3 Laura elää aina meidän keskuudessamme!

    Huonon päivän tai vaatekriisien keskellä kun tulee selaamaan lauran blogia saa mielettömästi uusia ideoita ja inspiraatiota! Laura oli mun silmissä hymyilevä aurinko <3

    Matkapostausten aika oli varmasti lauran niinkuin myös blogin parasta aikaa! Ne saa aina hymyilemään ;)
    Minäkin ajattelin vielä kerran luka blogin alusta loppuun ja fiilistellä ihania muistoja <3

    Vielä kerran haluan lähettää Lauran perheelle ison voimahalin <3
    Paljon on epäselvää, mutta Laura saa varmasti vihdoin olla ilman murheita ja huolia <3

    laura <3

    ReplyDelete
  19. Hassua miten paha mieli tuli lauran kuolemasta, vaikken tuntenut häntä, seurasin vain blogia. Kun kuulin Lauran vaikeuksista psykoosista ja lääkkeistä toivoin vain hänen parastaan. Olin iloinen kaikista uusista postauksista ja mietin usein että kumpa hän olisi onnellinen. Ainakaan hän ei joudu nyt kärsimään. Olen todella pahoillani että Laura on menehtynyt. Toivon kaikille hänen läheisilleen paljon jaksamista. On outoa miten paljon toisen ihmisen elämä voi koskettaa. Tarkoitan jokaista sanaani. Todella paljon voimia ja rakkautta kaikille häntä kaipaaville. <3:Jasmin

    ReplyDelete
  20. Laura! U always be my heart and my mind <3

    Ei ole toista samanmoista bloggaria ikinä!

    Rakkautta ja jaksamisia Lauran perheelle.

    ReplyDelete
  21. Voimia Lauran läheisille😔💕

    ReplyDelete
  22. Lauran persoona on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen jo irc-galleria ajoilta lähtien. Odotin aina, koska tulee uusi postaus blogiin. Lauran poismeno kosketti todella paljon.
    Rakkautta, voimia ja jaksamisia Lauran omaisille ja läheisille.
    Laura<3

    ReplyDelete
  23. Lauran blogia lukenut siitä asti kun täytin 18 eli viisi vuotta. Viime kesänä voitin illan muutaman muun kanssa lauran luona ja jatkoille summer heattiin. Valitettavasti jouduin perumaan tapaamisen oman koiran sairastumisen johdosta, mikä harmittaa - edelleenkin. Laura vastasi sähköpostiin ja sovimme, että tapaisimme vielä joku päivä vaikka kahvilla. Se aika vain loppui kesken liian aikaisin. Meillä oli niin paljon yhteistä ettei toista samankaltaista varmasti löydy ja jutun aihetta olisi varmasti löytynyt :'(

    Voimia läheisille ja suuret osanotot ♥
    https://www.youtube.com/watch?v=PMhW60wEK2I

    ReplyDelete
  24. Kiitos Laura, olit vuosien ajan esikuva jonka rohkeutta ihailin. Laura oli kaunis niin monella tapaa.
    Olet ajatuksissa <3

    ReplyDelete
  25. Mä ihailin Lauraa kun hän oli blogissaan niin aito ja uskalsi olla oma itsensä. Laura vaikutti itsevarmalta mutta silti julkisuus ei noussut päähän vaan hänestä jäi myös todella empaattinen kuva ja sellainen että aidosti rakasti lukioitaan, piti lukioille bileitä yms. Sain Lauran ansiosta itsekin lisää itsevarmuutta.

    Lauran poismeno järkytti niin kovasti että ihan itku tuli. Voimia kaikille läheisille ja Laura, tää blogi tulee aina olemaan mun suosikki <3

    ReplyDelete
  26. Laura oli ja on aina meidän, ensimmäisten internetin ja somen maailmassa aikuisiksi kasvaneiden sukupolven, ikoni. Laura oli niin kaunis ja rohkea. Tätä muistoa suuresti kunnioittaen toivon Lauralle rauhaa ja hänen läheisilleen paljon, paljon voimia. Tämä julkaisu blogissa oli teiltä kauniisti tehty.

    ReplyDelete
  27. En eka uskonut todeksi, kun luin, että Laura olisi kuollut. Enkä meinaa uskoa vieläkään...
    Itkin ensimmäisen kerran luettuani useamman kerran saman huhun ja itken jälleen kerran.

    Oon ollut Lauran matkassa lukijana ja "seuraajana" mukana kymmenen vuotta. Ei voi unohtaa.

    ReplyDelete
  28. Lauran blogia aloin seuraamaan 2011 ja siitä sain innostuksen omaan blogiin. Olen aina rakastanut Lauran itsevarmuutta ja persoonaa vaikken tuntenut kuin blogin kautta. Hän jakoi ison osan elämästään meille lukijoille ja tulen sitä avoimuutta arvostamaan ikuisesti! Tässä ihmisessä oli sitä jotain mitä ei ole muut blogin kirjoittajat minulle antaneet. Hän oli se Oikea. <3
    Rauha sielullesi Laura, tulet olemaan ajatuksissani aina kun kirjoitan. <3

    ReplyDelete
  29. <3 voimia läheisille <3

    ReplyDelete
  30. Kuulin ystävältäni, että Laura on menehtynyt. En voinut uskoa sitä todeksi. Vastahan hän videossa kertoi kesän Barcelona -suunnitelmistaan elämäniloisena.

    Itse olen Lauraa vuoden vanhempi ja olen seurannut Lauran taivalta myös irc-galleria-ajoilta. Siellä olevat kuvat olivat ihanan mystisiä ja taiteellisia. Niistä välittyi hyvä fiilis.

    Lauran blogia olen seurannut myös alkuajoista lähtien. Hän ei ollut tavanomainen tyylibloggari. Tekstit oli äidinkielellisesti miellyttävää luettavaa,ja sisällöltään Laura meni pintaa syvemmälle.

    En vieläkään voi käsittää, että Laura on poissa. Jos tuikituntemattomasta tuntuu näin pahalta, en pysty kuvittelemaan omaisten tuskaa. Lämpimät osanotot! <3

    ReplyDelete
  31. Hiljaa syttyvät kaikki taivaan kauniit kynttiät. Lepää rauhassa kaunokainen <3

    Tämä uutinen veti kovin hiljaiseksi ja yllätyin, miten sitä käsittelikin niin monta päivää vaikka en Lauraa tuntenutkaan lähemmin.

    Tykkäsin Laurasta. Hän oli minusta aito, ihmisläheinen, hauska, hyväsydäminen ja ennakkoluuloton muita ihmisiä kohtaan. Hän oli ainut bloggaaja, josta tuli oikeasti semmoinen olo, ettei hän yritä boostata omaa egoaan. Hän oli vain oma itsensä. Blogitapahtuminen sijaan Laura tutustui ja järkkäsi kokoontumisia lukijoidensa kanssa, joka oli musta tosi sympaattista. Moni asia Laurassa oli sydäntä lämmittävää.

    Laura oli rohkea, kertoi mielipiteitään avoimesti. En ehtinyt kiittää, mutta Laura pyysi monta kertaa anteeksi "turkiskohua." Minusta tämä oli hieno ja ihana ele vaikka tiesin, että Laura on hyvä tyyppi ja kantaa kyllä vastuunsa siitä, mitä blogiinsa kirjoittaa. Joten kiitos Laura.

    Samaistuin myös moneen asiaan. Esim. nenäsumutteen käyttö, addiktoituminen johonkin tiettyyn ruokaan(siskonmakkarakeitto), liikunnan aloittamisen vaikeus. Musta nää oli jotenkin niin aitoja, kepeitä ja hauskoja juttuja.

    Palaan varmasti blogia lukemaan ja muistelemaan. Ikävä tulee <3

    Läheisille paljon voimia ja kiitos tästä kauniista eleestä.





    ReplyDelete
  32. Ihana ele teiltä omaisilta muistaa Lauran lukijoitakin! Kiitos siitä<3 Näistä kaikista kauniista sanoista voitte huomata miten pidetty Laura oli ja hänen valovoimaisuutensa tuskin sammuu koskaan. Paljon voimia läheisille<3

    ReplyDelete
  33. Ihanaa että teitte tämän postauksen ja että tämä blogi jää vielä näkyviin. Kyyneleet tulevat vieläkin silmiin enkä tiedä mitä osaisin sanoa. Seurasin Lauraa jo Irc-galleria ajoista asti ja haluaisin kiittää häntä siitä että avasi meille elämäänsä ja tarinaansa <3

    ReplyDelete
  34. Laura <3 taivaan kirkkain tähti.

    ReplyDelete
  35. Voimia omaisille. Laura oli blogimaailman kirkkaimpia tähtiä. Ihailin Lauran tietynlaista omapäisyyttä ja sitä että ei paljon välittänyt muiden mielipiteistä. Oli rohkeasti oma itsensä. Mahtava persoona. Hyvää matkaa Lauralle <3

    ReplyDelete
  36. Lauran blogi on opettanut olemaan oma itseni. Lauran aitous huokui jokaisesta postauksesta läpi. Tiedän, että blogi oli vain pintaraapaisu Lauran elämästä, mutta blogin arkinen sisältö oli viihdyttävää. Laura päästi myös ihmiset pintaa syvemmälle ja tarjosi monelle vertaistukea omilla kokemuksillaan. Laura kirjoitti hauskasti ja usein nauroinkin hänen jutuilleen vedet silmissä. Videota katsoessani silmäni täyttyivät surun kyyneleistä, kuten aiempi kommentoija sanoikin on vaikea kuvitella miten pahalle teistä omaisista tuntuu kun näin tuntemattomanakin Lauran poismeno surettaa. Suuret osanotot läheisille ja paljon voimia.<3

    ReplyDelete
  37. "Me lähdemme tästä elämästä, emmekä kuitenkaan lähde. Me elämme edelleen kaikessa, mitä olemme tehneet. Kaikki, mitä olemme ajatelleet, sanoneet ja olleet, jää elämään ja valaisemaan toisten tietä. Me kuolemme emmekä kuitenkaan kuole, vaan elämme niiden sydämissä, jotka ovat rakastaneet meitä."

    ReplyDelete
  38. En oikein osaa sanoa mitään, uskon että kipu on kova :(
    Paljon voimia läheisille <3 Tämä uutinen oli aivan järkyttävä.

    Kiitos, että jätätte blogin esille, on kiva käydä muistelemassa ja lukemassa vanhoja postauksia

    ReplyDelete
  39. Viime kommenttini jälkeenpäin mietittynä saattoi vaikuttaa epäkohteliaalta mikä ei todellakaan ollut tarkoitus joten kirjoitan uudelleen. Lauran blogi oli ensimmäisiä blogeja joita aloitin lukemaan vuosita sitten. Vaikka Lauraa en henkilökohtaisesti koskaan tuntenut hänestä välittyi upea persoona blogin kautta jota jäämme kaipaamaan.
    Paljon voimia Lauran läheisille.

    ReplyDelete
  40. <3

    Viime ajat/kuukaudet blogiin tullessani toivoin parasta ja valitettavasti myös pelkäsin aina pahinta. Ja kun se pahin olikin sitten tapahtunut, sydämeen sattui ja kurkussa kuristi, itkulle ei meinannut tulla loppua. ;(

    * * * Shine on you crazy diamond! <3 * * *

    ReplyDelete
  41. Haluaisin antaa tunnustuksen siitä, että Laura uskalsi kertoa myös vaikeuksistaan, jonka avulla hän osoitti, että suositun blogin takanakin on tasavertainen, haavoittuvainen ihminen, eikä elämä jokaisella ole vain ruusuilla tanssimista, vaikka julkisuuskuva sitä pyrkisi osoittamaankin. Olen sitä mieltä, että bloggaajiakaan ei tulisi pitää jumalista seuraavina, suuresta ihailusta huolimatta. Jokainen meistä tarvitsee loppujen lopuksi vain tervettä tukea!

    ReplyDelete
  42. Laura oli aiiivaaan ihana ihminen <3 niin omanlainen niin aito ja lutunen kaunotar. En voi edes käsittää miten se on voinu kuolla ku oisin halunnu halata sitä vaan ja sanoa että voin olla tukena vaikka täysin tuntematon olenkin :( PS. Miks lauran omat videot on poistettu? katsoin niitä kuukaus sitte ja naureskelin ku ne oli niiin hyviä!! laittakaa takasin

    ReplyDelete
  43. Tätä on edelleen tosi vaikea uskoa todeksi. En pysty lukea toisten kommentteja itkemättä. Heti tämän postauksen nähdessä ja videota katsellessa tuli kyyneleet silmiin. Laura oli aito, empaattinen ja hauska, persoonallinen. Kaikista paras bloggaaja. Aidompi ku yksikään muu. Kamalaa, miten kävi.

    Kauheasti voimia läheisille!! <3

    ReplyDelete
  44. Selasin lukemieni blogien listaa ja huomasin että tänne on tullut uusi teksti. Järkytyin kovasti. En voi sanoa että olisin yllättynyt, mutta kosketti kovaa sydämeen. En seuraa blogiskeneä enää niin paljoa, joten en ollut Lauran poismenosta kuullut.

    Vaikken Lauraa tuntenut, vain mitä hän blogin ja kirjoitustensa kautta antoi itsestään. Viimeisen vuoden-pari, on teksteistä huomannut vaikeudet ja Lauralla on varmasti ollut rankkaa ja hän on ollut hukassa.
    Parhaimmillaan Laura oli ehdottoman persoonallinen, omalla hauskalla huumorintajullaan, nasevilla teksteillään ja hyvällä tyylillään. Aito, kaunis, herkkä ja ainutlaatuinen.

    Laura on nyt paremmassa paikassa. Paljon voimia perheelle ja läheisille. Aika on varmasti sanoinkuvaamattoman rankkaa.

    Niin monta on merellä aallonharjaa,
    niin monta on taivaalla tähteä.
    Enemmän minulla on kyyneleitä
    kun sinun täytyi lähteä.
    Kevät, kesä, syksy, talvi,
    alati vaihtuvat vuorollaan.
    Lähtevät linnut, palaavat linnut,
    Sinä et palaa milloinkaan.
    (Einari Vuorela )

    ReplyDelete
  45. Aloitin lukemaan Lauran blogia muistaakseni vuonna 2010. Blogista tuli nopeasti suosikkini. Viisi vuotta on pitkä aika käydä kurkkaamassa vähintään kerran viikossa, että onko tullut uusia postauksia ja mitä Lauralle kuuluu. Laura oli huumorintajuinen, persoonallinen ja viehättävä bloggaaja, enkä koskaan ihmetellyt hänen bloginsa suosiota.

    Vaikka nettimaailma voikin olla julma, uskon vakaasti, että vahva enemmistö hänen lukijoistaan toivoi Lauralle vain parasta. Toivoin ja odotin hyvin vahvasti, että Lauralla olisi hyviä asioita edessään, ja toivoinkin joka kerta blogiin klikatessani, että hänelle kuuluisi hyvää.

    Muiden lukijoiden tavoin olen yllättynyt siitä, miten voimakkaasti tuntemattoman ihmisen poismeno voikaan koskettaa. Mutta eihän Laura täysin vieras ollut. Tunsin yhden pienen puolen hänestä - hänen blogiminänsä. Ja se kokonaisuus, jonka hän blogin ympärille loi, kertoo kirjallisesti lahjakkaasta ja oman päänsä pitävästä tytöstä, joka lähti aivan liian aikaisin.

    Osanottoni kaikille sukulaisille ja ystäville.

    ReplyDelete
  46. Sillon joskus 4 vuotta sitten, kun en ollut vielä juurikaan tietoinen blogimaailmasta, löysin Lauran blogin. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Siitä lähtien blogia seuranneena ihastuin Lauran mahtavaan persoonaan päivä päivältä enemmän. Laura myös inspiroi minua aloittamaan oman blogini.
    Harmittaa niin paljon etten saanut mahdollisuutta tutustua Lauraan paremmin. :( Laura oli niin aidon ja empaattisen tuntuinen ihminen.
    Haluaisin edelleen uskoa, että tämä olisi vain pahaa unta. Toivon sydämeni pohjasta että Lauralla on nyt kaikki hyvin. <3 Voimia myös omaisille.

    ReplyDelete
  47. Aloin seuraamaan Lauran blogia muistaakseni 2011 tai 2012 ja tämä olikin yksi ensimmäisistä blogeista, jota aloin seuraamaan ihan säännöllisesti aina tähän vuoteen asti. Ihailin Lauran tyyliä, aitoutta ja itsevarmuutta olla oma itsensä.

    Voimia läheisille! <3

    ReplyDelete
  48. Laura päästi lukijansa "iholle", hän uskalsi olla oma itsensä elämänsä kaikkina aikoina. Lauralla oli jotain käsittämätöntä sisäistä valoa joka näkyi hänen kirjoituksissaan, kuvissaan ja koko elämässään, mitä hän jakoi täällä blogissaan.

    Kiitos Lauralle, että saimme kulkea hänen rinnallaan hetken.

    Kiitos läheisille, että saamme jakaa tätä hämmennystä ja surua täällä. Toivotan teille jaksamista suuressa surussa. Laura on se kirkkain tähti tummuvalla taivaalla <3

    "On olemassa kuolemaakin suurempi voima, se on rakkaus, rakkaus jää"

    ReplyDelete
  49. Tarinani on sama kuin monella aiemmalla kommentoijalla. Aloitin seuraamaan Lauraa irc-galleriassa, ehkä vuonna 2006? Muistan kuinka ihailin hänen kuviaan ja ehkä hän oli minulle ns. idoli.

    Lauran blogi on aina ollut suosikkini kaikista. Olen yllättänyt muiden lukijoiden tavoin, kuinka Lauran poismeno kosketti niin paljon.

    Osanottoni kaikille Lauran läheisille. Toivon teille elämässänne kaikkea hyvää! <3

    - Satu

    ReplyDelete
  50. Kuten moni muukin, minäkin törmäsin Lauraan ensimmäistä kertaa lähes kymmenen vuotta sitten IRC-galleriassa. Olin Lauraa pari vuotta nuorempi ja hän teki minuun heti lähtemättömän vaikutuksen. Olemuksellaan, asenteellaan, itsevarmuudellaan. Ihailin hänen suorapuheisuuttaan ja tyyliään, mutta toisaalta myös sitä ainutlaatuista aitoutta, lämminhenkisyyttä ja sympaattisuutta, sekä hieman hupsua luonnetta, jotka hänestä huokuivat. Hänellä tuntui olevan loppumaton elämänilo.

    Ryhtyessäni seuraamaan Lauran blogia oli oma itsetuntoni heikko ja etsin omaa tyyliäni sekä ylipäätään itseäni. Koen, että Lauran avulla, häntä ihaillessani ja seuratessani, koin pikkuhiljaa jonkinlaisen heräämisen ja sain rohkeuden olla juuri sellainen, kuin itse haluan. Ymmärsin, ettei muiden mielipiteillä loppujen lopuksi ole mitään väliä. Lauran blogi oli pitkään ainoa, jota seurasin ja vasta myöhemmin tutustuin myös muihin blogeihin niiden yleistyttyä. Silti Lauran blogi säilyi aina minulle tärkeimpänä. Se oli aina aidoin, persoonallisin, ainutlaatuisin ja ihanin, niin kuvien kuin tekstienkin osalta.

    Alusta asti ihailin ja arvostin Lauraa, aivan kuten edelleen. Oli äärettömän hienoa, miten Laura avasi meille lukijoille syvemmin elämänsä vaikeita aikoja ja päästi meidät lähelle. Vaikka jotain olin aavistellutkin, tulin äärettömän surulliseksi hänen puolestaan, kun hän avautui meille. Miksi niin ihanan ja ainutlaatuisen ihmisen täytyy tuntea itsensä onnettomaksi ja kokea niin kovin vaikeita ja rankkoja asioita? En koskaan ennättänyt tavata Lauraa henkilökohtaisesti, mutta näin ruudunkin kautta häntä vuosia seuranneena koin hänet jollain tapaa läheiseksi. Lähetin hänelle tsemppaavia viestejä ja toivoin hänelle jaksamista elämän heitellessä. Kun blogikirjoituksiin tuli pidempiä taukoja, mietin usein miten hänellä menee. Tunsin huolta, vaikken sen kummemmin tiennyt millaista vaihetta hän kulloinkin elämässään elää. Kevään viimeisin video, jossa hän kertoi kuulumisiaan, sai minulle huojentuneen olon. Laura kertoi kuinka on aiempiin aikoihin verrattuna rauhoittunut ja viihtyy kotona. Hän puhui, kuinka hänelle kuuluu jo parempaa. Kertoi tulevaisuuden suunnitelmistaan ja mahdollisesta reissusta. Olin helpottunut ja iloinen, kun Lauralla tuntui menevän paremmin. Tämä asia tsemppasi minua myös oman elämäni suhteen, joka on jo hetken aikaa tuntunut jollain tapaa päämäärättömältä ja tyhjältä, vaikkei toisaalta sitä ehkä ole jatkuvasti ollutkaan.

    Vasta kesäkuun puolella sain tietooni kamalan uutisen Lauran poismenosta. Järkytyin aivan käsittämättömän paljon, en oikein itsekään tiedä kuinka asia vaikutti ja vaikuttaa minuun niin voimakkaasti, kun en Lauraa henkilökohtaisesti tuntenut. Toivoin kyseessä olevan joku huhu, jonkun perätön keksintö, joka ei pidä paikkaansa. Lähes hysteerisenä yritin etsiä asialle jonkinlaista todistetta, olin aivan murtunut. Uutisen jälkeiset päivät Laura pyöri mielessäni jatkuvasti. Olo oli ja on edelleen todella tyhjä ja surullinen. Mietin, miksi näin kävi. Olisiko kukaan voinut auttaa Lauraa? Miksi maailma on niin epäreilu, että joku niin ainutlaatuinen ja kaikilla tavoin kaunis ja herkkä ihminen ei saa elää täällä onnellisena ja pitkään? Nyt olen nähnyt unia Laurasta, viimeksi viime yönä. Olen kuukauden aikana itkenyt monet itkut eikä sille nytkään tunnu tulevan loppua. Parina viime viikkona olen lukenut Lauran blogia uudestaan alkuajoilta lähtien ja aion lukea sen kokonaan, vaikka välillä se tekeekin kipeää.

    Te Lauran omaiset ja läheiset, haluan välittää teille syvän osanottoni. Toivon teille koko sydämeni pohjasta paljon voimia ja jaksamista suuren surunne keskellä. Saitte jakaa elämäänne valtavan upean ihmisen kanssa. Haluan myös kiittää teitä, että jätitte Lauran blogin elämään. Tällä hetkellä se tuntuu lohdulliselta. Lauralla on nyt hyvä olla ja hän elää sydämissämme ja muistoissamme aina. <3

    Laura, en unohda sinua koskaan.

    -Krista

    ReplyDelete
  51. Kuten moni muukin, myös minä olen seurannut Lauran elämää jo irc-galleria ajoista. Laura oli rohkea,vahva mutta samalla hyvin herkkä,inspiroiva persoona. Ihailin Lauraa. Harmitti todella paljon,kun hänellä alkoi mennä huonommin. Toivoin,että hän saisi elämänsä kuntoon,eikä luovuttaisi. En tiedä mitä Lauralle tapahtui, sitäkin mietin usein, mutta toivon, että hänellä on nyt kaikki hyvin. Vaikea uskoa, että hän todella on poissa. Olet ajatuksissani Laura! Voimia kaikille Lauraa sureville!

    ReplyDelete
  52. Paljon paljon voimia omaisille <3

    ReplyDelete
  53. Voi Laura,miksi halusit lähteä näin aikaisin. Niin paljon olisi vielä ollut näettävää ja koettavaa. Vaikeudet on tehty voitettaviksi. En uskonut,että luovuttaisit. :(
    Kiitos,että blogi saa jäädä elämään.
    Syvimmät osanottoni.

    ReplyDelete
  54. Kiitos, kun teitte tämän postauksen ja jätätte Lauran blogin meidän luettavaksi.

    En ehtinyt seurata Lauran blogia kuin nelisen vuotta, enkä koskaan tavannut häntä, en tainnut edes kommentoida tänne kertaakaan tätä ennen. Nyt kuitenkin tuntuu, kuin joku läheisempikin olisi poistunut joukostamme.

    Seurasin huolestuneena Lauraa täältä kaukaa, sanomatta koskaan mitään. Niinkuin monelle muullekaan, ei minullekaan Lauran poismeno tullut yllätyksenä. Silti se iski todella kovaa vasten kasvoja. Eihän näin voi tapahtua.

    Nyt Laura on kuitenkin meidän kaikkien enkeli. Ehkäpä kaunein enkeli koko taivaassa.

    Voimia perheelle ja ystäville. Me muutkin yritetään selvitä eteenpäin.

    ReplyDelete
  55. <3
    Seurasin myös Lauran juttuja irc-gallerista, muistan kun ihailin häntä niin paljon. Lauran persoonallinen tyyli sai itselle kirppis intohimon joka ei ole vieläkään laantunut. Ihailen edelleenkin kuvia sieltä, etenkin kaikkein vanhimpia, mm. Se missä Laura seisoo kadulla ja hänellä on yllään punainen suuri takki. En edes osaa selittää sitä asiaa, mutta Laurassa vaan oli sitä jotain, mitä kenessäkään muussa en ole nähnyt. Niin suuri inspiraatio. Lauran postauksia/kuvia/päiväkirjamerkintöjä odotti aina eniten.
    Kun kuulin Lauran poismenosta, tuntui kuin joku läheiseni olisi menehtynyt. Tuntui niin pahalta, että ihmettelin miten itselle tavallaan tuntemattoman ihmisen menetys voi tuntuakkaan tältä.. Ajatuksissani Laura on ollut useasti viimeisen kuukauden aikana.
    Osanotto suuren surunne keskelle. Onneksi muistot eivät koskaan katoa<3

    ReplyDelete
  56. Kiitos Laura kun jaoit meille yhden puolen elämästäsi ja olit minullekin inspiraatio ja esikuva 10 vuoden ajan! Laura oli minulle esimerkki niin sisältä ja ulkoa kauniista naisesta, joka oli yhtä aikaa niin vahva ja niin herkkä. Laura vaikutti meidän elämäämme varmasti enemmän kuin hän tiesi, sillä hänen bloginsa antoi pakotien oman elämän myrskyistä ja tukea ja uskoa nuoren ja epävarman naisen elämään. En voi kiittää tästä tarpeeksi.

    Voimia Lauran perheelle tämän raskaan ja sanoinkuvaamattoman menetyksen takia.
    Ja kiitos Laura kaikesta mitä kirjoitit ja siitä mitä olit! Sinua ei ikinä unohdeta.

    "Et ole ikiunessa, et ole poissa,
    olet tuhat tuulta puistikossa,
    olet valon välke aalllokossa,
    olet timantti hankien loistossa.
    Et jättänyt meitä, et ole vaiti,
    olet lintujen laulu taivaalla,
    olet kuiskaus viljapellolla,
    olet henkäys rakkaasi poskella"

    ReplyDelete
  57. Toivoin viimeiseen asti, että kuolema olisi vain huhu. Että Laura olisi ottanut aikaa itselleen, lähtenyt ehkä ulkomaille, pistänyt blogin jäihin ja joku olisi vetänyt tästä vääriä johtopäätöksiä. Uskoin tähän, sillä kukaan ei vahvistanut huhua, eikä kukaan blogiystävä postannut Lauran poismenosta mitään. Kun se luki lehdessä, siitä tuli todellista. Tuntui kuin joku olisi lyönyt ilmat pihalle. Miksi? Olisinko voinut kirjoittaa hänelle jotakin, joka olisi saanut vielä tsemppaamaan?

    Olen myös seurannut Lauraa irc-galleriasta asti. Jos yhdellä sanalla pitäisi kuvailla Lauraa, se oli rohkeus. Hän pukeutui mielenkiintoisesti ja erilaisesti, ei välittänyt muiden mielipiteistä, teki nopeita käännöksiä elämässään ja kertoi henkilökohtaisia asioita meille lukijoille. Vaikka en ollutkaan tyyliltäni samanhenkinen tai mielipiteeni olivat täysin eriävät joistain asioista, niin silti hänen blogiaan seurasi aina mielenkiinnolla. Aitous oli kantava teema aina, ja se oli jotain joukosta poikkeavaa, ja teki hänestä kiinnostavan henkilön.

    Kuitenkin olen rakentanut mielikuvani Laurasta vain tämän blogin varaan. Hän oli varmasti paljon muutakin, kuin rohkea ja aito. Välillä osa postuksista tuntui jopa hätähuudoilta. Mutta en silti osannut kuvitella asioiden päättyvän näin. Kuolema on niin lopullista ja lohdutonta. Tunnen niin paljon surua ja turhautumista, vaikka en edes tuntenut Lauraa. Onko minulla oikeus tuntea näin? Tässä ei ole mitään järkeä.

    Arvostan Lauraa siitä, että hän puhui ongelmistaan blogissa ja toi kipeät asiat julkisiksi. Vaikka se ei varmasti ollut helppoa lähipiirille, se auttoi monia. Oli helpottavaa lukea jonkun toisen painimisesta samojen mörköjen kanssa. Kunpa olisin kirjoittanut tänne useammin, jakanut jotain itsestäni.

    Kiitos, että annatte meille mahdollisuuden muistella. Kuinka monien tuhansien ihmisten elämään joku voikaan tehdä lähtemättömän muiston.

    ReplyDelete
  58. En ehtinyt seurata Lauran blogia kuin muutaman vuoden, mutta silti hänen poismenonsa surettaa minua kovasti. Laurassa on jotain todella erityistä, sillä hän on vaikuttanut niin moniin ihmisiin, tuntemattomiinkin.
    Toivon läheisille voimia ja jaksamista!
    Lepää rauhassa, Laura!

    ReplyDelete
  59. Lauralle,

    Löysin sinut ensimäisen kerran muistaakseni 17-vuotiaana. Olin juuri aloittanut lukiossa. Olin silloin jännittynyt ja hieman epävarma itsestäni kaikin puolin. Sinun blogisi löytäessäni samaistuin sinuun heti. Paitsi, että pidin tyylistäsi ja tarinoistasi, valoit minuun myös uutta itsevarmuutta. Olit kaksi vuotta minua vanhempi, joten olit jo kerännyt rohkeutta minua enemmän. Ihailin itsevarmuuttasi ja vaikutusta, ettet juuri välittänyt, mitä muut sinusta ajattelevat. Lisäksi sain myöhemmissä elämänvaiheissani sinulta paljon vinkkejä, motivaatiota ja inspiraatiota. Minua lohdutti, kun sinäkään et tuntunut olevan varma, mitä haluat tehdä isona. En minäkään, ja muunmuassa sinun ansiostasi en tehnyt siitä suurta numeroa itsellenikään. Sinä osoitit, että elämästä voi silti nauttia ja tehdä paljon muutakin, mistä nauttii.
    Toisin kuin ehkä muut lukijat, en koskaan kokenut tarpeelliseksi tavata sinua henkilökohtaisesti, vaikka tosin en olisi pistänyt pahakseni, jos niin olisi käynytkin. Olit minulle kuin isosisko, jonka salaista päiväkirjaa pääsin lukemaan, tai ulkoavaruuden olento, jonka vinkkejä ja viestejä sain lukea.
    Koska luin kertomuksiasi aina tähän päivään saakka, kiinnyin sinuun ihmisenä. Tunnuit läheiseltä tuttavalta, jota kumminkaan en ollut koskaan tavannut tai edes puhunut sinulle. Etkä sinäkään tiennyt olemassaolostani. Pidin sinusta, vaikka kaikesta en ollutkaan kanssasi samaa mieltä, enkä ihan jakanut samaa arvomaailmaa kuin sinä, mutta rehellisesti pidin sinusta silti. Seisoit mielipiteidesi takana ja perustelit aina kaiken. Arvostan sellaisia piirteitä ihmisissä, ja se olikin asia, jossa muunmuassa sinua ihailin.
    Poismenosi oli järkytys. Miten niin itsevarma, nuori, kaunis ja iloinen ihminen voi kuolla? Ihminen, johon niin kovasti samaistuin vuosien varrella, samanlainen ihminen, nuori nainen, kuin minä itsekkin olen, on nyt poissa. Se tuntuu mahdottomalta, mutta samalla niin surullisen lopulliselta. Olen surullinen poismenosi puolesta, sillä olen varma, että maailmalla ja elämällä olisi ollut sinulle vielä niin paljon annettavaa. Ja sinulla maailmalle ja elämälle.

    Mutta niinkuin sananlasku kuuluu: "Älkää säälikö kuolleita, säälikää eläviä."

    Toivon sydämestäni, että sait elää onnellisen elämän. Vaikka se olikin lyhyt, se ei tarkoita etteikö se voisi olla ihana ja onnellinen!

    Sinut aina muistaen, uskollinen lukijasi

    Emilie R.

    ReplyDelete
  60. Laura.

    Kirjoitan työkseni, mutta nyt koen olevani lähes sanaton. Sanaton siitä, miten kuvailla ihmistä, jota en tuntenut henkilökohtaisesti, mutta jonka tunsin sydämessäni. Olen niin usein viime aikoina herkistynyt Lauran kohtalon äärellä.

    Minulle Laura ei ollut bloggaaja, vaan ihminen, joka kertoi avoimesti elämän monista puolista. Se herkkyys, mikä välittyi meille lukijoille oli aitoa. Ja kun luen meidän kaikkien kommentteja, huomaan, että se on aitous on tavoittanut niin monet. Useimmat ajattelevat, että meidän tulisi tuntea jo eläessämme se, että on olemassa jokin merkittävän suuri tehtävä juuri meille. Jotta tuntisimme todellisesti elävämme. Kun totuus on, että suurin osa meistä ymmärtää sen vasta lähdettyämme. Siellä toisella puolella. Kukaan meistä ei ole merkityksetön.

    Se epätäydellisyys ja vaikeudet, joista Laura meille avautui, on aivan suunnattoman suuri siunaus. Niin moni on samaistunut ja saanut voimaa Lauran omasta kamppailusta.

    Laura oli enkeli, kuten hänelle kerrottiinkin. Uskon siihen vahvasti.

    Muistan, kun tapasin Lauran joitakin vuosia sitten eräässä tapahtumassa. Istahdin häneen viereen ja kerroin, että luen hänen blogiansa ja mainitsin kuinka hän on ihana. Hän oli niin ystävällinen. Itselleni tuli niin vahva tunne siitä, että haluan halata häntä. Kuin rohkaistakseni, vaikka tarvetta ei ollut. Niin haavoittuvainen ja pieni, mutta niin sinnikäs ja itsevarma nuori nainen. Halasimme ja lähdimme omille teillemme. Itselleni oli tärkeää välittää hänelle, että meitä on muitakin samanlaisia. Herkkiä ja vahvoja.

    Kun katson viimeisiä kuvia Laurasta, on kuin silmiinpistävä valon sädekehä valaisisi tämän pienen enkelin. Laura tiesi jotain, mitä me muut emme. Taistella voi, mutta ei loputtomiin. Kaikki me lähdemme täältä sitten, kun oikea aika on.

    Osanottoni perheelle ja läheisille. Vaikka ikävä on suuri, uskon tiedän jo tietävän, että Laura ei ole poissa <3

    ReplyDelete
  61. Kommenttini tulee kahdessa osassa.

    Laura,
    upea, tärkeä, pornokaupassa työskentelevä, uffin takkia käyttävä Laura.
    Jos lapsesta nuoreksi kasvoin Harry Pottereiden tahtiin, niin nuoresta aikuiseksi kasvoin Laura sinun tahtiisi. Kasvan edelleen. Sinua ihaillen, sinun rinnallasi, näytön toisella puolella. Aitoutesi, unikkiutesi, sinä. Jo vuonna 2005 tietokoneen ruudun läpi tihkui aitoutesi, hyväsydämisyytesi, ja hauskuutesi - ei ihme miksi kaikki rakastivat sinua. Halusin niin kovasti olla ystäväsi, olin kateellinen Empulle ja monille muille ystävillesi. Tunsin sinut kymmenen vuotta tietokoneen näytön läpi, ajasta puolet mietin aina oman elämäni valinnat sinun kauttasi; "ostaisitko Laura tuon, tekisikö Laura näin hullusti" Yleensä vastaus oli kyllä. Olin itse yllätyshullu persoonallisuus loukussa pelokkaan ja masentuneen nuoren sisällä. Nyt 25vuotiaana ja enemmän kuin vähemmän itseni löytäneenä, en usko että tulen enää koskaan samaistumaan ja ihailemaan ketään toista yhtä voimakkaasti kuin sinua. Välillä seuraamisesi oli pakkomielteistä, muistin kuvatekstisi ulkoa ja klikkasin profiilisi päivittäin lukuisasti. Se mikä sinusta välittyi kuvissasi ja niiden kautta luonnollisesti ja kuin itsestään, sitä kaikkea halusin omiin kuviini vaikka väkipakolla. Ihailullasi oli kuitenkinaina ehdottomasti enemmän hyvää: Kun pelkäsin olla minä, kun pelkäsin olla rohkea, kun en uskaltanut laittaa jotain omasta mielestäni päheää vaatetta päälle julkisesti, mietin sinua. Sinä uskalsit.
    Sinä opetit minulle jo vuonna 2005 mitä on olla kateellinen toisen elämästä,sillä en ole kai koskaan ketään kadehtinut niin paljon kuin sinua: kuvasi, kirjoituksesi, persoonallisuutesi ja mielettömät, lapsenmieliset ja ihanat ideasi, matkasi, elämäsi - pystyin vain toivomaan yltäväni itse edes kymmenesosaan kaikesta mitä sinä olit, ja jatkamaan seuraamistasi. Tuntui että mitä ikinä teitkään, löit aina kunnarin.
    Kateuteni sinua kohtaan oli aina hyvänlaatuista, siitä kertoo jo kopimisen määräkin: poseeraukset, hiusten väri, vaatteet, hassuttelut. En koskaan unohda kun kerroit tarvitsevasi takin, ja olit vain marssinut Uffiin sisälle ja napannut jonkun sieltä. Takki oli kamala, ruma ja vanha mutta vakuutit minut ja tuhannet muut jälleen kerran. Jopa se päälläsi olit yllätyshullu, persoonallinen, uniikki, rohkea. Tälloin aloin käymään kirpputoreilla. Kaikkea, mitä koin olevani itsekin mutta mitä en koskaan uskaltanut näyttämään, sitä sinä olit julkisesti, loistavasti ja ah niin onnistuneesti.

    Ihailun ja kateuden lisäksi annoit minulle niin paljon perspektiiviä, nyt toukokuun jälkeen ehkä enemmän kuin koskaan.
    Elämäsi oli täynnä merkitystä niin monelle. Minun nuoruuteni, silloinen minä ei olisi ollut sama tyttö jos sinua ei olisi ollut. Ja minä tänään, miettimässä omaa elämääni ja ratkaisujani ei ilman sinua olisi sama nainen joka nyt olen. En käsitä miksi asioiden piti mennä näin. Olen kiitollinen että sinusta tuli nettijulkkis, vaikka se osittain myös ehkä ajoi sinut tuhoon. Ilman julkisuuttasi en olisi saanut tuntea sinua. Ja Laura, poismenosi jälkeenkin opetat ja annat minulle perspektiiviä edelleen ja tiedän että tulet aina antamaan.

    Ilman sinua en olisi koskaan kuullut Im a ninjaa.
    Olit rakas niin monelle. Sait kokea paljon. Muutit ihmisiä, minua


    Näin sinut vain kerran, vaikka jännitin varmaan kymmenen vuotta tapahtuisiko sitä koskaan. Olin lentokentällä istumassa kuin pieni, keijukaismainen tyttö kiisi ohitseni lentokenttäpotkurilla. Hieraisin silmiäni ja olit jo kiitänyt kaukaisuuteen. Myöhemmin blogistasi sain lukeakin juuri samaisesta kommelluksesta.

    - Henni

    ReplyDelete
  62. Kuolemasi uutisen jälkeen olen itkenyt ja ikävöinyt ja vihannut maailman rakuutta ja pahuutta. Olen selannut blogiasi, irc-galleriaasi, videoitasi, yrittäen imeä sinut itseeni turvaan. Sinun tehtäväsi oli elää vain sinun elämääsi, et ollut velvollinen meille mistään, et ollut vastussa meidän valistuksestamme, et ollut meidän elämäntapaneuvojamme. Sinä todella elit. Minulle, sinä ja liian helvetin lyhyt elämäsi ovat kuitenkin tärkein opetus, tärkein mittari, tärkein näkökulma mitä olen saanut. Sinun takiasi minä otan nyt riskejä, Kiitos siitä. Joka kerta kun meinaan jättää matkan väliin tai painaan katseen kadulla ahdistuneena maahan, mietin oikeasti sinua. Tätä tekstiä kirjoittaessa olen useamman kerran pysähtynyt lukemaan tätä läpi, sillä kuulostan aivan pakkomielteiseltä stalkkerilta. Laura sinä ja tämä kaikki jos mikä tänään todistaa, millainen voima sielunsisaruudella, hyvyydellä ja ihmisten välisellä klikkauksella on - se välittyy jopa tietokoneenkin läpi.


    Tiedän ettet ole enää täällä, mutta tuntuu että luet nämä tekstit silti. Laura, minulla on niin ikävä sinua. Vaikka olen surullinen poismenostasi, oloni on luottavainen; vielä koittaa aika kun olet perheesi ja ystäviesi kanssa yhdessä taas ja kaikki on hyvin. Olet aina sydämessäni Laura, roolimallini, ystäväni, kaukana aina tietokoneen ja nyt elämän toisella puolella, mutta lähempänä kuin koskaan ennen.

    Kiitollisuudella
    Henni

    ReplyDelete
  63. Seurasin Lauraa jo irc-gallerian ajoilta asti. Hetkeksi kadotin, mutta löysin jälleen... Varmaan 10 vuotta tuli Lauran elämää seurattua. Lauran poismenoa ei voinu aluksi uskoa, luulin pilaksi, mutta ei niin tainnu käydä :( voimia teille läheisille <3

    ReplyDelete
  64. Silloinen paras ystäväni näytti Lauran bogin minulle noin kuutisen vuotta sitten. Lukemisesta tuli tosi usein aamukahviin liitetty traditio, ja vuosien aikana tykästyin todella Lauran heittäytyvään, mutta kuitenkin todella pohtivaan, persoonaan.
    Bloggaajien ja lukijoiden suhde on todella kumma - me lukijat saatamme tietää tosi henkilökohtaisiakin asioita kirjoittajasta ja hänelle me voimme olla vain nopeasti kyllästyvä ja pintapuolin tuomitseva kasvoton joukkio. En osaa sitä paremmin laittaa, mutta toden totta, kertoo enemmän kuin tuhannet sanat että Laura vuodesta toiseen kiehtoi ihmisenä tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä ja jo tänne tulleista kommenteistakin päätellen vaikutti hämmästyttävän suuresti monen elämään ruudun läpi. Henkilökohtaisesti sain täältä piristystä, inspiraatiota ja rohkeutta olla oma itseni...

    Osanottoni läheisille.

    ReplyDelete
  65. R.I.P Laura. <3 Tuntui niin pahalta kuulla, että hän on kuollut :(. Voimia läheisille.

    ReplyDelete
  66. Kiitos tästä postauksesta, ja suuri osanotto etenkin läheisille <3

    Ikoni ja inspiraatio on poissa. Suuri vaikuttaja. Toivon ettei tätä blogia koskaan poisteta. Lauralle hyvää matkaa minne ikinä menetkin :)

    ReplyDelete
  67. En ole ihminen, joka osaisi pukea tunteitaan sanoiksi yhtä hienosti, kuin monet muut täällä. Laura inspiroi, toi itsevarmuutta ja loppua kohden myös huolestutti minua. Järkytyin kuitenkin suuresti, kun kuulin poismenosta. Ehkä haudalla käynti voisi auttaa tähän tunteeseen, jota olen siitä päivästä asti kantanut. En olisi ikinä uskonut, että ihmistä, jonka on vain kerran nähnyt vilaukselta, voisi tulla näin kamala ikävä. Se johtuukin siitä, että Laura päästi lukijansa todellakin iholle: tuntuu, kuin olisin tuntenut hänet. Tietenkään suruni tai suhteeni Lauraan ei ole edes verrattavista omaisten suruun tai tuntoihin Laurasta. Kun jotkut kaverini aliarvostivat Lauraa esimerkiksi "liian paljastavien" kuvien tai turkistarhausnäkemysten takia, minä näin Laurassa itsevarman, liberaalin ja itsestään tietoisen naisen. En voinut kuin ihailla, eikä ihailuni katoa ikinä. Toista Lauraa ei ole eikä tule. Onneksi Laura ei katoa sydämistämme.

    ReplyDelete
  68. Luin Lauran blogia vuosia ja ihastelin aina hänen persoonallista tyyliään. Näyttävät, värikkäät tatuoinnit yhdistettynä naiselliseen/tyttömäiseen tyyliin herätti minussa aina ihastusta. Sain kuulla Lauran poismenosta vasta nyt, kun totesin, etten ollut aikoihin käynyt lukemassa hänen kuulumisiaan... ja sitten täällä odottikin tämä tieto :( Olen todella suruissani, mutta myönnän, että aina ajoittain pelkäsin tulla tänne koska pelkäsin pahinta. Joskus pelkästään Lauran kuvia katsellessa minulle tuli tunne, että Laura tiesi kääntäneensä jo kaikki kortit....tämä on oikeasti todella surullista ja erittäin vaikea uskoa..

    Lepää rauhassa Laura. Enkeleitä omaisille <3

    ReplyDelete
  69. Laura <3 hän jakoi meille suuren osan elämänsä tapahtumista ja asioista pitäen välillä kuitenkin yksityisyytensä. Olen elänyt samanlaisten vaikeuksien kanssa kuin Laura jo pidemmän aikaa. Laura oli suuri tuki ja koin myötäeläväni hänen elämänsä mukana. Saatan olla väärässä kun en koskaan Lauraa tavannut, mutta sanoisin että hän oli pohjimmiltaan herkkä ja boheemi ihminen. Monesti myös nauratti hänen postauksensa, kerran hän työnsi kätensä vessanpönttöön joka oli täynnä likaista vettä :D sen tyyppiset postaukset naurattivat ja kertoivat Lauran elämänmyönteisyydestä paljon.

    En tiedä mitä Lauralle tarkalleen tapahtui enkä tiedä saammeko me sitä koskaan tietääkään arvailuja lukuunottamatta mutta tunnen suurta myötätuntoa häntä kohtaan ja inhoa niitä kohtaan jotka blogiin kirjoittelivat typeryyksiä. Lauralla oli aina hyvät responssit tyhmiin viesteihin. Arvostin häntä suuresti ja tulen aina arvostamaan.

    ReplyDelete
  70. Minäkin kasvoin Lauraa seuraten, ensin irc-galleriassa ja sittemmin täällä blogin puolella.
    Lauran ajatukset olivat teräviä, omaperäisiä ja niin myös hänen ulkonäkönsä ja tyylinsäkkin.
    Kauneutta vertaansa vailla, sisäisesti ja ulkoisesti.

    "Se, mikä on pysyväistä
    ja antaa elämälle arvon,
    se ei ole maine eikä ylistykset,
    se on tehtävä,
    olkoon suuri tai pieni,
    jonka vuoksi olemme eläneet."
    Z. Topelius

    Terveiset sinne taivaaseen <3.

    ReplyDelete
  71. En koskaa tavannut Lauraa ja kommentit blogiin ovat yhden käden sormien laskettavissa vaikka Lauran blogi kuului ehdottomasti suosikkeihini. Silti Lauran poismeno on koskettanut minua syvästi ja hän on ollut ajatuksissani jo reilu kuukauden päivät. Viimeisinä vuosina tunsin suurta huolta Laurasta ja toivoin, että jokin vielä hänet pelastaisi. Lauran tilanne muistutti omassa lähipiirissäni sattunutta tapausta ja toivoin ettei sellaista kohtaloa kävisi enää kenellekkään. Niin nuori lähtemään. Toivon, että Laura tuntee tämän arvostuksen ja kaipauksen määrän mitä täälläkin kommenttiboksissa on tullut esille. Hän oli rohkea, eloisa, itsevarma, niin herkkä ja kaunis. Nuku rauhassa enkeli <3

    ReplyDelete
  72. Seurasin Lauran tekemisiä jo vuodesta 2007 irc-gallerian kautta ja myöhemmin blogin kautta. Vaikka olen muutaman vuoden Lauraa vanhempi, jotenkin aina ihailin Lauraa ja hänen elämäntyyliään. Usein mietin, että olisi siistiä kun olisi sellainen ystävä kuin Laura. Kerran Laura oli ratikassa kaverinsa kanssa ja menin juttelemaan hänelle, Laura vaikutti todella mukavalta ja oli ystävällinen. Lauran kuolema surettaa ja koskettaa kovasti. Hän eli lyhyen elämän, mutta eli sen täysillä.

    ReplyDelete
  73. Voi ei. Itku pääsi... En osaa muuta sanoa.
    Parhaat menee ensimmäisinä.
    Voimia läheisille!!

    ReplyDelete
  74. Tämä uutinen todella pysäytti. Laura on ollut paljon mielessäni viime päivinä, muistelen sitä miten inspiroiva, aito ja ihana tyttö hän oli. Olen niin sanaton järkytyksestä, etten pysty enempää kirjoittamaan nyt.

    Lauran omaisille ja läheisille toivotan paljon voimia ja jaksamista vaikeana aikana.

    Kaikilla on Lauraa ikävä.

    ReplyDelete
  75. Laura <3 Minäkin olen seurannut Irc-Galleriasta asti. Sydän teki pari ylimääräistä lyöntiä kun huomasin, että tänne oli postaus tullut. Ei tässä ole oikein lisättävää muiden ihanien kommenttien jälkeen. Osanottoni ja voimia perheelle!

    ReplyDelete
  76. Olen seurannut Lauraa irc-gallerian ajoilta. Lauran kuolema pysäytti ja muistutti taas kerran elämän hauraudesta. Tuntuu, että ne kauneimmat särkyvät ensimmäisenä. Äsken täällä, nyt jo poissa. Ei voi täysin vieläkään käsittää. Ottakaa irti jokaisesta hetkestä, niin Laurakin teki ja toivoisi varmasti meidänkin niin tekevän, sillä kuten sanottua, mikään ei ole niin varmaa kuin kuolema ja Lauran kohdalla se tapahtui aivan liian varhain. Onneksi Laura oli eläväinen ja koki asioita, joita harvemmat ehtivät eläessään koskaan kokea. Lyhyt, mutta sitäkin tapahtumarikkaampi matka elämäntiellä päättyi kauniiseen muistoon Laurasta ja kaikesta mitä Laura meille lukijoille ja kanssaeläjille antoi. Inspiraatiota, rohkeutta, itsevarmuutta, asennetta, herkkyyttä, naurua.. Muistoissa Laura elää aina. Kiitos Laura kun annoit meille mahdollisuuden tutustua ihanaan sinuun ja päästä osaksesi värikästä elämääsi. <3 Osanotot ja paljon voimia läheisille.

    ReplyDelete
  77. On ollu vaan niin paha olo siitä asti kun kuulin. Laura oli niin kaunis ja inspiroiva. Omanlainen persoona, ihanan herkkä. Jotenkin uskoin, että hän selviää vaikeuksista voittajana.. Ja kun niin ei käynyt, tuntuu se niin pahalta. Ei ole sanoja. Mutta jotenkin uskon, että Laura sinulla on nyt kaikki hyvin ❤️ Kiitos sinulle kaikesta enkeli.

    Paljon voimia läheisille, otan kovasti osaa suruunne.

    Miiu

    ReplyDelete
  78. Minullakin olisi vaikka mitä kirjoitettavaa siitä miten tärkeä Lauran blogi oli, mutta sanon vain, että toivon todella että saamme muistella Lauraa blogikirjoituksien ja videoiden kautta jatkossakin. Kunpa meiltä ei niitä otettaisi koskaan pois. En voi kiittää tarpeeksi siitä jos Lauran blogi näillä näkymin tulee pysymään netissä ilman että joku kajoaa postauksiin. Kiitos Lauran läheisille ja lukijoille jotka pitävät tätä yhtä tärkeänä.

    ReplyDelete
  79. Kiitos läheisille ja omaisille tästä mahdollisuudesta vielä muistella Lauraa! Toivon että blogi säästetään ja lukisin mielelläni vanhoja postauksia jatkossakin. Itse löysin Lauran blogin vasta 1,5h ja jäin koukkuun heti. Kun kuulin Lauran poismenosta tarkistaessani onko uusia postauksia tullut, iski suuri järkytys ja paha olo. Vaikken tuntenut Lauraa, tuntui minustakin että olisin menettänyt jotain suurta elämässäni. En tunne paljoa ihmisiä eikä minulla ole juurikaan kavereita, joten olen paljon viettänyt aikaa lukemalla tätä blogia ja suuresti harmittaa ettei jatkoa ei ole luvassa. En ole koskaan muista blogeista välittänyt kuin tästä, koska Laura kirjoitti aina aidosti ja postaukset olivat hauskaa luettavaa.

    Näin Lauran sattumoisin keväällä 2015 työpaikallani pariin otteeseen ja vaikutti todella herttaiselta ja ystävälliseltä. Toivoin salaa että voisimme tutustua ja ehkä ystävystyä. Harmittaa jälkeenpäin etten sanonut mitään kasvotusten.

    ReplyDelete
  80. Laura,

    Monen muun tapaan seurasin sinua jo Irc-galleria ajoista lähtien. Kuvasi, tyylisi ja energia mikä sinusta huokui olivat jotain niin erilaista kuin kenenkään muun. Olin niin iloinen kun aloit pitämään omaa blogia, ajattelin että mihin ikinä ryhdyitkään niin menestyit varmasti. Sinulla oli rohkeutta olla juuri sellainen kun olit ja sinun ansiosta opin myös hyväksymään omaa hulluttelevaa puoltani paremmin. Ajattelin usein että olisi ihanaa tutustua sinuun myös oikeassa elämässä, mutta aina kun järjestit blogibileitä tai kyselit lukijoita baariin satuin asumaan ulkomailla, mutta uskoin kohtaavamme vielä jokin päivä. Viime keväänä muutin Helsinkiin ja huomasin instagramista asuvamme ihan viereisillä kaduilla. Koko kevään mietin että laitan sinulle jossain vaiheessa viestiä kuinka mahtavaa olisikaan tavata, mentäisiin vaikka mojitoille! Olisimme varmasti tulleet heti juttuun.

    Muistan kun kirjoitit postauksen siitä kuinka toivoit että sinulla olisi täällä jokin elämäntehtävä, ja toivoit niin kovasti että voisit auttaa ihmisiä. Voi jos olisit vain tiennyt, kuinka paljon merkitsitkään meille tuntemattomille täällä ruudun toisella puolella. Kunpa olisin itse osannut laittaa viestiä ja kiitosta sinulle, enkä vasta nyt.

    Kiitos siis Laura kaikesta. Jään kaipaamaan sinua <3


    ReplyDelete
  81. Minäkin toivon,että blogi ja myös videot (joita ei.nyt enää näy) saisivat olla olemassa.

    ReplyDelete
  82. "Nyt olen vapaa ja mukana tuulen,
    saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
    Olen kimallus tähden,
    olen pilven lento,
    kasteisen aamun pisara hento.
    En ole poissa vaan luoksenne saavun
    mukana jokaisen nousevan aamun."

    ReplyDelete
  83. Mun on nyt ihan pakko kirjottaa tänne. Löysin muutama vuos sitten Lauran blogin ja ahmin sitä koko samaisen päivän. Innostuin blogista heti. En kuitenkaan muistanut laittaa osoitetta muistiin ja näin unotui lukeminen..Luin erästä toista blogia tänään päivällä, jonka kommenteista kävi ilmi mitä Lauralle on tapahtunut. Ryntäsin heti tänne katsomaan oliko kommentti totta. Ikävä kyllä, oli. Nyt olen tähän hetkeen asti itkenyt ja lukenut näitä kommentteja ja kuunnellut muistovideon biisiä toistolla. Tuli ihan tajuttoman surkea olo, enkä vaan voinut jättää tätä kirjottamatta, vaikkei tässä mun tekstissä oo läheskään niin paljoo sanottavaa kun näissä aiemmissa lukemissani..Toivon, että Laura on tietoinen kaikista näistä kauniista muistoteksteistä mitä ihmiset on kirjotellu tänne. Vastapainona kaikelle sille paskalle mitä Laura joutui kestämään blogissaan vain siksi, että oli oma ihana itsensa ja kertoi asiat suoraan. Kiitos, kun blogia ei ole suljettu ja näin lukijatkin pääsee avaamaan mietteitään tänne toistensa onneksi.

    Todella suuret osanotot läheisille ja Laura, et unohdu koskaan <3

    ReplyDelete
  84. Kiitos teille läheisille, jotka jaksoitte kirjoittaa tämän päivityksen. Se merkitsee meille lukijoille todella paljon. Ja ensiksi, haluan toivottaa teille Lauran lähimmäisille paljon voimia jaksamiseen. Niin kuin moni muukin on täällä jo kirjoittanut, voimme vain kuvitella omaisten tuskan, kun se meille vain ruudun takaa Lauran elämää seuranneillekin on ollut näin kova järkytys.

    Olen miettinyt Lauraa koko kesän. Minua harmittaa, etten saanut ikinä tilaisuutta tavata Lauraa. Mutta jo pelkästään bloginkin perusteella, Laura, olit ihana, aito, rohkea, todella inspiroiva ja kaunis ihminen. Aivan ainutlaatuinen. Olit jotain mitä muut eivät olleet. Olit niin aito ja rohkea, kun uskalsit avata elämääsi täällä tuntemattomille ihmisille. Ei pelkkää pintapuolista kirjoittelua asukokonaisuuksista tai uusista ostoksista, vaan niiden lisäksi myös niin paljon muuta. Päästit lukijat niin lähelle, että sinusta tuli monien tuhansien ihmisen Ystävä.

    Olen niin surullinen, ettemme voi koskaan enää lukea elämästäsi. Saan itseni kiinni monta kertaa päivässä ajattelmasta sinua. Teit niin suuren vaikutuksen, niin monen ihmisen elämään. Sinusta voisi tehdä elokuvan. Olet inspiroinut minua niin blogin kirjoittamisessa, kuin elämäntyylissäkin. Haluan olla yhtä rohkea ja aito.

    Lepää rauhassa Laura <3 Tulet aina elämään, sillä olit niin suuri persoona, kuten myös isäni, joka lähti myös aivan liian varhain <3

    ReplyDelete
  85. Todella surullista ja koskettaa syvästi vaikken Lauraa tuntenut, liian nuori ja kaunis ihminen lähti turhan varhain.
    Voimia kovasti omaisille ja läheisille!

    ReplyDelete
  86. Niin kuin monet monet täälä ovatkin jo kertoneet seuranneensa Lauraa jo irc-galleria ajoista, niin olen minäkin.
    Yläaste aikana mua kiusattiin koulussa ja kotona sain sitten intoa kun iltaisin katselin Lauran inspiroivia kuvia ja toivoin olevani yhtä kaunis, ihana ja rohkea kuin Laura. Olen usein nähnyt unia missä tapaamme Helsingissä Lauran kanssa ja meistä tulee ystävät, harmi ettei se koskaan tapahtunut oikeasti. Ostelin samanlaisia vaatteita kuin Laura ja leikkasin/värjäsin jopa samanlaisen tukan kuin Lauralla oli (heh kunnon idolini teini vuosinani <3)
    Täytin 18 vuotta ja isäni lupasi minulle maksaa tatuoinnin ja tiesin heti että haluan sellaisen värikkään kukan mikä Laurallakin oli kädessä, mutta itse laitoin sen eripaikkaan. Olen katunut kukan tatuoimista ja paikkaa mihin sen laitoin koska ajattelin että olen kuvan vain kopioinut Lauralta eikä sillä kuvalla ole mitään merkitystä, no nyt tatuoinnillani on merkitys, muisto suuresti minua inspiroineesta Laurasta <3

    Lepää rauhassa kaunis Laura <3

    ReplyDelete
  87. Muistan Lauran irc-galleriasta, jossa hänen kuviaan seurasin. Ajattelin, että Laura on kaunis ja persoonallinen.
    Kun Laura kertoi vaikeuksistaan, toivoin koko sydämestäni hänelle voimia ja että hän parantuisi.
    Laura on ollut paljon mielessä ja monet kyyneleet olen itkenyt häntä muistellen.
    Voimia läheisille! <3

    Äiti älä itke!
    Minä nukuin vaan.
    Siinä nukkuessani
    uni muutti vain muotoaan.

    Äiti älä itke!
    Pois aika katoaa:
    sinun sydämessäsi
    ikuisesti elää saan.

    Äiti älä itke!
    Näkemiin vain sanotaan.
    Tiedäthän että joskus
    me vielä tavataan?

    Äiti älä itke!
    En yksin olekaan.
    Rajan ylitse minut saattoi
    kaunis enkeli helmoissaan.

    ReplyDelete
  88. Muistan sen ensimmäisen kuvan, jonka Laurasta näin. Smak oli silloin kuumaa kamaa ja me aina kavereiden kanssa stalkattiin Smakin Lucasta galleriassa. Sitten mä näin kuvan Laurasta ja Lucaksesta, jossa Lauralla oli sellainen leopardikuvioinen takki ja muistaakseni mustat lasit. Ajattelin heti että vau miten magee mimmi! Mä olin silloin varmaan 15 vuotta. Siitä sitten alkoi Lauran elämän säännöllinen seuraaminen ja ihailu, joka on kestänyt aina tähän päivään asti.

    Laurassa oli jotakin todella kiehtovaa. En osaa edes pukea sanoiksi, mitä se oli. Terävä, nokkela ja rohkea oman tiensä kulkija. Olen kiitollinen, että sain kasvaa tytöstä naiseksi Lauran mukana. Sain hänestä ihan mielettömästi inspiraatiota oman elämäni eri osa-alueilla. Luultavasti en olisi nyt kuka olen ilman Lauran vaikutteita. Laura valoi niin minuun kuin varmasti moneen muuhunkin itsevarmuutta, vahvuutta ja rohkeutta, mutta samalla myös tietynlaista herkkyyttä ja empaattisuutta.

    Toivon läheisille paljon voimia ja lohtua, me lukijat myötäelämme suuressa surussanne. Lepää rauhassa pieni. <3

    "Älä ajattele, että elämä on lyhyt.
    Ajattele: - miten erikoinen kokemus.
    Kun siinä ei ole kysymys pituudesta lainkaan,
    vaan että ylipäänsä on saanut kokea tämän."

    ReplyDelete
  89. Täällä on myös seurailtu Lauraa galtsuajoista ja ensimmäisestä blogista lähtien. Tieto Lauran poismenosta järkytti. Aina vähän väliä se tulee mieleen ja jää sinne vaivaamaan. On se jännä, miten toisen ihmisen kohtalo voi koskettaa näin, vaikkei koskaan edes tavattu. Mutta se kai kertoo empatian kyvystä, joka mielestäni on yksi tärkeimmistä asioista ihmisille osata. Siinä mielessä on hienoa, että niin moni kokee tällaisia tunteita tuntemattoman ihmisen poismenosta - vaikka Laura ei toki ollutkaan meille täysin tuntematon juuri bloginsa takia.

    Katsoin joskus vanhoja kuviani, ja nauroin, miten paljon olinkaan ottanut ideoita Lauran pukeutumisesta silloin lukioikäisenä mirkkuna. Lauralla oli vaan niin tajuttoman kiva tyyli! Eikä mikään tietenkään näyttänyt samalta itseni yllä, ei todellakaan. Tää tytsy oli vaan niin cool. Laura olikin mulle yksi suurimmista "tyyli-idoleista" koskaan. En ole niin välittänyt ihannoida tiettyjä ihmisiä kovin ylitsevuotavasti, mutta aina jossakin ihmisessä on silloin tällöin jokin tai joitakin ominaisuuksia, jotka ihastuttavat ja lujaa. Laurasta se huokui rohkeutena, huumorintajuna, lujuutena. Loppujen lopuksi taisi sielläkin olla sisällä herkkä ja pieni ihminen, jota toivoisi voineensa jotenkin auttaa.

    Voimia läheisille.

    ReplyDelete
  90. Tulen aina muistamaan Lauran iloisena, rohkeana ja sympaattisena ihmisenä. Laura osasi kirjoittaa hauskasti ja rehellisesti. Voi kuinka monet kerrat olenkaan lukenut koko blogin läpi uudestaan ja uudestaan :D Jotenkin vaikea pukea tuntoja sanoiksi, on niin paljon mitä haluaisin kertoa... Heaven has gained an angel <3

    So let the light guide your way, yeah
    Hold every memory as you go
    And every road you take, will always lead you home, home

    It's been a long day without you, my friend
    And I'll tell you all about it when I see you again
    We've come a long way from where we began
    Oh, I'll tell you all about it when I see you again
    When I see you again

    Lepää rauhassa rakas Laura <3

    ReplyDelete
  91. Laura oli ensimmäisiä bloggaajia, joita aloin seurata blogien yleistyessä. Haluaisin heti ensimmäiseksi nostaa Lauralle hattua siitä, kuinka jättimäisen duunin hän teki bloginsa kanssa.

    Vuodet vieri eteenpäin, mutta kävin aina silloin tällöin lukemassa Lauran kuulumiset. Laura teki minuun vaikutuksen elämänjanollaan ja rohkeudellaan. Vihaajia riittää jokaisella, mutta on aina eri asia asettua samankaltaiseen asemaan, johon Laura bloginsa kanssa nousi; haavoittuvaiseksi, kaikkien mahdolliseksi maalitauluksi. Laura oli kuitenkin rohkea ja vahva, koska jaksoi tehdä blogiaan näin kauan, vaikka ruudun toiselta puolelta lyötiinkin koko ajan kovempaa painetta.

    Lauran halu tehdä omaa juttuaan, tietynlainen itsepäisyys ja kaikki fiksut seuraajat olivat varmasti pitkän taipaleen salaisuuksia. Kiitos siis Laura siitä, että annoit meille näin hienon lahjan: mahdollisuuden seurata juuri sinun elämääsi ja seikkailujasi, niin hyvässä kuin pahassa.

    Koko tämän kommentin kirjoittamisen ajan taustalla on soinut Kid Cudin kappale Soundtrack 2 My Life. Liitän sen kovasti Lauraan. Kappale on varmaan mainittu joskus blogissa tai se on ollut jossain Lauran tekemässä videossa. Tiedän kuitenkin sen, että aina vastaisuudessakin tulen tämän kappaleen kuullessani ajattelemaan Lauraa, tuota hymyilevää huimapäätä. Aika jonka Laura täällä vietti jäi lyhyeksi, mutta oli sitäkin enemmän täynnä elämää.

    Ikävä jää tuota pientä suurta naista, joka hehkui niin kirkkaana, että paloi liian aikaisin loppuun. ♥


    -Heidi

    ReplyDelete
  92. https://www.youtube.com/watch?v=1l6zjs_R6LY kattokaa kaikki tämä video, niin surullinen mutta ihana <3
    vaikea tajuta että laura on poissa, ei vaan voi käsittää :'(

    ReplyDelete
  93. Voih, kunpa nämä kaikki tarinat ja muistot olisi kirjoitettu aikaisemmin ja Laurakin olisi nämä lukenut :( Lauralla, tai kenelläkään muulla, ei tainnut olla todellista käsitystä kuinka moneen hän onkaan vaikuttanut. Minä kuulun myös heihin, jotka seurasivat Lauran elämää galtsussa ja sieltä siirryin blogin lukijaksi. Muistan ne hauskat galtsun päiväkirjamerkinnät, kuinka Lauraa ja hänen tyyliä hehkutettiin Demi.fi:ssä muotikeskusteluissa, muistan myös Lauran ensimmäiset blogikirjoitukset, jotka hän kirjoitti Sharonin blogiin. Sen jälkeen taisi perustaa ensimmäisen oman blogin, Give wings to my life/style :)

    Lepää rauhassa <3

    ReplyDelete
  94. Laura♡
    Paljon voimia läheisille, ja kiitos vanhemmille että kasvatitte niin hienon naisen, ketä minä, niinkuin monet muutkin ihannoitiin. ♡

    Missä nyt kaikki ilkeät kommentit joita Laura sai lukea toisensa jälkeen, ihmisten ilkeydellä ei ole rajaa.

    Nyt kyynel valuen haluaisin kiittää Lauraa näistä vuosista, mutta liian myöhään. Miksen minä tai kukaan muukaan kertonut hänelle useammin kuinka tärkeä ja hieno ihminen hän oli.

    Laura, Lepää rauhassa kaunis pieni enkeli ♡

    ReplyDelete
  95. Levoton on virta ja vierivä laine,
    meri yksin suuri ja meri ihanainen.

    Nuku virta helmessa meren.

    Tuuli se kulkee ja lentävi lehti,
    onnellinen on se, ken laaksohon ehti.

    Nuku lehti helmassa laakson.

    Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti,
    ei se iäks' sammu, ken elämästä lähti.

    Nuku tähti helmassa päivän.

    ReplyDelete
  96. Ensimmäistä kertaa kirjoitan, vaikka vuosia Lauran elämää olen sivusta seurannut. Syvästi pahoillani perheen puolesta, toivottaen kauniita tulevia vuosia Lauran muistoa vaalien.

    Makeasti oravainen
    makaa sammalhuoneessansa;
    sinnepä ei Hallin hammas
    eikä metsämiehen ansa
    ehtineet milloinkaan.

    Kammiostaan korkeasta
    katselee hän mailman piirii,
    taisteloa allans' monta;
    havu-oksan rauhan-viiri
    päällänsä liepoittaa.

    Mikä elo onnellinen
    keinuvassa kehtolinnas!
    Siellä kiikkuu oravainen
    armaan kuusen äitinrinnas:
    Metsolan kantele soi!

    Siellä torkkuu heiluhäntä
    akkunalla pienoisella,
    linnut laulain taivaan alla
    saattaa hänen iltasella
    unien Kultalaan.

    ReplyDelete
  97. Surullista, että kommentoin tänne ensimmäistä kertaa vasta nyt. Tätä blogia olen seurannut lähes alusta asti ainoana blogina. Lauran juttuja oli niin miellyttävä lukea ja niitä lukiessa saattoi unohtaa omat arkiset murheensa. Hän omasi kauneutta ja tyyliä, joka teki vaikutuksen. Miten voikaan tuntemattoman ihmisen poismeno näin koskettaa. Kiitos Laura näistä vuosista, lepää rauhassa <3

    ReplyDelete
  98. Laura oli osa elämääni IRC-galleria ajoista lähtien, ja huomaan edelleen palaavani lukemaan hänen kirjoituksiaan. Samaan aikaan se tuntuu vaikealta ja pahalta, mutta niiden lukeminen on aina antanut jotain niin paljon. Jotain mitä on vaikea pukea sanoiksi. Laura antoi minulle jotain sellaista, jonka ansiosta uskalsin olla oma itseni.

    Huomaan ajattelevani Lauraa usein. Hän oli ihminen jota katsoin aina ylöspäin, jonka blogista sain voimaa ja iloa omaan elämääni. Se miten paljon hänen poismeno kosketti minua, vaikka emme koskaan edes tavanneet, on jotain käsittämätöntä.

    Toivon omaisille ja läheisille paljon jaksamisia ja voimia suuren surun keskellä <3

    ReplyDelete
  99. Ikuisuus, yksi huokaus vain.
    Yksi yö kuin koko elämä.
    Tuoksussasi keväät tuhannet.
    Ei etäisyys, ei vuodetkaan.
    Ei mikään meitä erota
    Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea.

    Kuulin radiossa tämän biisin, ja ajattelin Lauraa. Silloin päätin myös jättää kommentin, oman muiston tästä tytöstä.
    En koskaan ole tavannut Lauraa, olen vain lukija muiden joukossa. Silti hän vaikutti hetkittäin elämässäni, kirjoitustensa, kuviensa kautta. Sai minut miettimään elämää, ilostutti, välillä ihmettelin hänen tekemisiään. Enhän tiedä sitä, millainen Laura tosielämässä oli, mutta hänen persoonansa silti ylsi minuun ja kosketti. Niin kaunis tyttö.
    Nyt vain pohdin, missä vaiheessa Lauran elämä muuttui, vai oliko mitään yksittäistä tekijää? Olisiko häntä voinut enää auttaa? Ei kukaan varmaan osaa siihen vastata. Laura oli varmasti suurenmoinen, siitä kertoo kaikki nämä kommentit tuntemattomilta ihmisiltä.
    Tuntuu oudolta kommentoida tähän, mutta toivon viestittäväni Lauran läheisille osanottoni ja voimia suuren surun keskelle.

    -Jennifer

    ReplyDelete
  100. tuli tarve tulla taas kommentoimaan tänne, kun eilen summer sound festivalien jälkeen kävelin pasilan asemaa pitkin ja muistin, että tasan vuosi sitten näin lauran juuri siinä samaisessa paikassa. tuli haikea olo. ei tätä vaan pysty ymmärtämään että laura on poissa. :(

    ReplyDelete
  101. Seurasin Lauraa alusta asti, kun kuulin hänen pois menostaan itkusta ei meinannut tulla loppua. Se on jännä että et tunne ihmistä muuten kuin näppäimien takaa mutta poismeno koskettaa silti näin paljon. Toivon sydämeni pohjasta voimia Lauran äidille ja isälle, Jesselle ja kaikille Lauran läheisimmille kavereille. Rest in peace you beautiful baby girl

    ReplyDelete
  102. Voi ei miten kamala uutinen. Laura on blogin alusta asti jotenkin saanut uskomaan parempaan huomiseen ja hänen kirjoituksiensa takia olen aina jaksanut uskoa parempaan. Häneen oli niin helppo samaistua. Ehdottomasti yksi kauneimmista persoonista jonka tiedän. Lepää rauhassa enkeli <3

    ReplyDelete
  103. Kiitos Laura.

    Osanottoni omaisille.

    ReplyDelete
  104. Ei ole päivääkään, etten olisi Lauraa ajatellut. Niin surulliseksi hänen poismenonsa teki. Laura oli taianomainen persoona, kuin jostain toiselta planeetalta. Hänellä olisi ollut vielä niin paljon annettavaa ja koettavaa. Kiitos kirjoituksistasi, Laura. Osanottoni omaisille <3

    ReplyDelete
  105. Lauran blogi oli ensimmäinen jota ikinä aloin seuraamaan. Viime aikoina postauksia tuli harvemmin ja kävin itse myös harvemmin kurkkaamassa onko jotain uutta tullut. Vaikka ventovieraita ollaankin, jätti sydämeni lyönnin välistä lukiessani ensimmäisiä sanoja tästä kirjoituksesta. Suuri suru valtasi mieleni ja jopa itkun tirautin. Tekisi mieli kirjoittaa että tule takaisin, vaikka niin tiedän ettei se ole mahdollista. Mietin vielä seuraavana päivänä töissä Lauran poismenoa. Uskomatonta miten voi tuntua kuin ystävä olisi nukkunut pois, vaikka kävin vain lukemassa blogia. En seurannut muualla sosiaalisessa mediassa tai ikinä kommentoinut. Nyt mietin miksi olin niin tyhmä etten ikinä kommentoinut edes jotain, mikä olisi tuonut hymyn huulille. Tekemätöntä ei saa tehdyksi, mutta jostain syystä halusin tulla vielä kirjoittamaan. Toivon läheisille voimia suuren surun kanssa.

    ReplyDelete
  106. Ei ole sanoja. Vain kyyneleitä. Niin lämmin ja herkkä ihminen ❤️.

    ReplyDelete
  107. Voi kaunis, tuo video on niin ihana ja kauniisti tehty. Toivottavasti kaikki muistaa Lauran juuri tuollaisena, kauniina ja ihanana nuorena naisena. Itku pääsi sitä katsoessa.

    ReplyDelete
  108. Kyyneleille ei ole loppua. Laura, kosketit minua syvältä, vaikka en sinua tuntenutkaan. Kun kuulin kuolemastasi, päätin muuttaa elämäni. Mielenterveysongelmista kärsivänä huomasin, että tämä sairaus ei ole leikkiä. Kiitos Laura kaikesta, jota minulle annoit. Valitettavasti en päässyt tutustumaan sinuun henkilökohtaisesti. Kuolemastasi on kulunut jo kaksi kuukautta, mutta silti itken kun ajattelen sinua. Voimia suureen suruun läheisille, Suomen blogisukupolvi suree kanssanne. <3

    ReplyDelete
  109. Laura teki muhun lähtemättömän vaikutuksen ja mua harmittaa etten mä koskaan kertonu sitä Lauralle itselleen. Kaunis pieni <3 Voimia teille.

    ReplyDelete
  110. Tätä ei voi vieläkään uskoa todeksi. En osaa pukea tätä sanoiksi, mutta tulen aina muistamaan Lauran. Hän on tehnyt niin lähtemättömän vaikutuksen sekä häneltä on aina saanut uskallusta olla täysin oma itsensä. Hänen kirjoituksensa olivat niin erilaisia kuin kellään muulla, niin aitoja. Juuri se teki hänestä niin upean ihmisen. Ikävä on todella suuri. Toivon teille läheisille todella paljon voimia, ja kiitos kun olette jättäneet Lauran blogin elämään. Lepää rauhassa enkeli♥

    ReplyDelete
  111. Täälläkin itketty useita kertoja. Näin unta Laurasta muutama päivä ennen kuin Laurasta tuli enkeli. Täydellinen shokki. En tuntenut Lauraa henkilökohtaisesti mutta hän oli ainoa jonka blogia seurasin. Olisin halunnut tavata Lauraa joskus ja kertoa, että kaikki tulee olemaan hyvin. Olisin halunnut tukea häntä vaikeuksien aikana. Jännä miten voi ikävöidä ihmistä jota ei ole koskaan tavannut. Toivon Lauralle ja hänen läheisilleen kaikkea hyvää. Nähdään ehkä sitten joskus enkeli. <3

    ReplyDelete
  112. Sydäntäsärkevä suru ei katoa koskaan mutta muistot lämmittävät mieltä... Lepää rauhassa ihana, upea Laura. Hän oli silmissäni oikea enkeli. Taivaan sinisillä tanssilattioilla on hällä parasta olla.. <3

    ReplyDelete
  113. Kyyneleet tulivat silmiin kun pitkästä aikaa tulin blogia katsomaan ja luin Lauran poismenosta. Tuntui kuin läheinen ihminen olisi poissa vaikkei tuntenutkaan häntä henkilökohtaisesti. Varmaan kuten muutkin ovat kirjoittaneet, koska Laura kirjoitti niin rehellisesti ja aidosti omasta elämästään täällä. Surullista että noin kauniin ja herkän piti niin aikaisin lähteä. Toivottavasti siellä missä olet ei enää ole kipua eikä ahdistusta. Voimia läheisille surussa <3

    ReplyDelete
  114. Ihana video. Lauralla kaunis sielu. <3

    ReplyDelete
  115. Kun tulin pitkästä aikaa selaamaan Lauran blogia en voinut uskoa tätä päivitystä. Ei vain millään mennyt jakeluun. "Onko tämä vitsi? Mitä hittoa?" pyöri vain mielessä. Reaktio kertoo että oli kyse niin elämäniloisesta, niin elämänjanoisesta henkilöstä, että ei vain voinut uskoa todeksi. Vieläkin tuntuu hullulta, vaikka on ollut välissä kuukausi aikaa sulatella tietoa. Voi siis sanoa, että Laura kosketti tällaista ihan täysin vierasta ihmistä, joka on lueskellut hänen loistavia juttujaan jo irc-galleria ajoilta lähtien. Suuresti voimia läheisille, teillä on varmasti rankkaa.

    ReplyDelete
  116. Rohkea, kaunis ja inspiroiva. Sellaisen kuvan sain Laurasta näin ruudun välityksellä. Samaan aikaan vahva, mutta herkkä nuori nainen. Minäkin olen seurannut Lauraa irc-galleria ajoista asti. Lepää rauhassa Laura. Paljon voimia ja osanottoni läheisille.

    ReplyDelete
  117. Munkin on pakko nyt kommentoida, koska mullakaan ei vaan nyt mee jakeluun tää tieto.... Pakko sanoa että sulattelee viekäkin.. Laura oli erittäin kaunis, lämmin, hyväsydäminen, hauska, ihana ja yksinkertaisesti välittävä! Seurasin kans irc-galleria ajoista ja oon lueskellu jo kauan tätä blogia. Paljon paljon voimia läheisille ja virtuaalihaleja !

    Video oli ihana , lepää rauhassa laura, sinä kaunis enkeli<3

    ReplyDelete
  118. Täälläkin seurattu Lauraa ihan irc-galleria ajoilta enemmän tai vähemmän päivittäin. Todella inspirova ja kaunis ihminen. Tuntuu ihan hullulta että uusia kuvia tai päivityksiä ei vaan enää tule ja oonkin alkanut lukemaan blogia alusta, toivottavasti se pidetään täällä vielä pitkään. Laura on vaikuttanut paljonkin tyylillisesti omaan elämään. Lauran myötä on uskaltanut olla vähän rohekampi ja enemmän omaitsensä. Ja Lauran myötä löysin myös maailman, tai ainakin Ruotsin parhaan bändin Raised fistin. Kiitos siitä ja kaikesta muustakin. Tuntuu kuitenkin hepottavalta ajatella, että Laura saa vihdoin nukkua todella pitkää ja hyvää unta ja olla täydellisen rauhassa. Paljon voimia kaikille läheisille ja myös lukijoille. <3

    ReplyDelete
  119. Laura on usein ajatuksissa. Maailma on kylmä paikka, lepää rauhassa Laura <3

    ReplyDelete
  120. Vasta nyt kirjoitan vaikka tämä ihana tyttö ollut aina aika ajoin mielessä siitä surullisesta toukokuun viimeisestä viikosta lähtien. Jotenkin jo aiemmat kommentit ovat tyhjentävästi kertoneet millainen Laura lukijan silmin oli ja miten laura todellakin oli meille ikäisilleen hyvänä esimerkkinä nuoren ihmisen rohkeudesta olla oma itsensä. Lauralla oli kanttia elää juuri näköistänsä elämää välittämättä muiden mielipiteistä - miksi pitäisikään elää muiden mukaan? Samalla Laura oli mitä herttaisin.. sellainen herkkä kaunis kukkanen.
    Läheisille voimia!

    ReplyDelete
  121. Lauran blogi oli ainoa kaikista maailman blogeista jota seurasin säännöllisesti. Toista vastaavaa aidosti piristävää ja aktiiviseen elämäntyyliin motivoivaa blogia en ole löytänyt. Lauran teksteillä oli voimaannuttava vaikutus.

    Tätä on surtu kuin läheisen poissamenoa.

    Voimia muille surijoille, niin läheisille kuin etäisille! <3

    ReplyDelete
  122. Voi rakas Laura! Olen edelleen hyvin järkyttynyt että et ole enään täällä. Niinkuin monet, monet muutkin, seurailin sinua ihan alusta asti. Nauroin kommelluksillesi, ihailin tyyliäsi ja tapaasi kirjoittaa. Olit todella rakastava persoona. Onneksi olen saanut tavata sinut edes kerran kun muutin pietarinkadulle ja naurettiin isäsi kanssa hassulle vuokranantajatädille! Tulen aina muistamaan sinut.
    Lepää rauhassa rakas Laura. <3

    Voimia teille läheisille.<3

    ReplyDelete
  123. lepää rauhassa Laura <3 voimia läheisille!

    ReplyDelete
  124. Menetin rakkaimman ystäväni hieman ennen Lauran poistumista keskuudestamme. Lämpöiset osaanottoni teillekin. Olisi mukavaa kuulla, miten läheiset jaksavat. Oma tuskani on suunnaton.

    ReplyDelete
  125. Ehkä Laura todella oli maanpäällinen enkeli ♡♡

    Tuntuu niin tajuttoman pahalta, että en voi edes kuvitella miltä läheisistä tuntuu. Kumpa olisi voinut jotenkin auttaa.

    Olen lukenut jokaisen Lauran postauksen, ja seurannut Lauraa monen muun tavoin galleria-ajoista saakka. Tällä viikolla tuli sellainen tunne, että haluan lukea jokaisen postauksen uudelleen. Monen monta naurua, ja kyyneltä on sisältynyt näihin päiviin, näihin vuosiin kun Lauran elämästä sai nähdä pienen pilkahduksen blogin kautta. Kiitos Laura, toivottavasti Sinun on nyt hyvä olla ♡

    Paljon voimia ja lämpimiä ajatuksia Lauran läheisille ♡♡

    - Milla

    ReplyDelete
  126. Olen itse horjunut viime vuosinani samalla reunalla, kuin Laura. Ainakin luulen tunnistavani edes jotakin siitä, mitä Laura kävi läpi.

    Löysin Lauran blogin vasta reilut vuosi sitten. Minulla on elämänkokemusta jo paljon, mutta lopulta en ole yhtään sen viisaampi, kuin kukaan muukaan. En osaa mitään paremmin, eikä minun täydykään.

    Koska me kaikki olemme erehtyväisiä ihmisiä, toinen toistamme inhimillisempiä. Osa meistä vain on herkempiä ja hauraampia kuin muut. Olemme yrittäneet jo niin paljon, niin sinnikkäästi, että on tultava aika, kun löydämme rauhan.

    Olen elänyt samanlaisia hetkiä, kuin jotka Laura tallensi videolle viime kesänä 2014.

    Olisin niin kovasti halunnut auttaa. Mutta miten olisin sen voinut tehdä, kun en osaa auttaa edes itseäni.

    Ainakin yritin. Kirjoitin Lauran blogiin pitkän kommentin viime kesänä. Toivoin Lauran löytävän rakkauden itsestään ja vaalivan sitä aina. Yritin kertoa, että se riittää. Se, että osaa rakastaa itseään. Kaikki muu on lopulta toissijaista. Vain rakkauden ydin on merkityksellinen.

    Minä olen vielä täällä. Siitä huolimatta, että usein toivoisin olevani jo siellä, missä Laurakin. Siellä on kaikki hyvin.

    Sinulla on Laura nyt kaikki hyvin. Olet löytänyt rakkauden ja rauhan. Niitä ei kukaan enää koskaan voi viedä sinulta pois.

    -Suza

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kirjoitit niin kauniisti. Niin älyttömän kauniisti. Sanasi eivät olleet minulle, mutta ne olivat juuri ne sanat joita nyt tarvitsen, kiitos.

      Laurassa oli jotain erityistä sisäistä ja ulkoista paloa jota ihailin yli kaiken. Hän on usein mielessäni. Nyt näitä kommentteja lukiessa silmäni kostuvat kyynelistä. Rakkautta ja lämpöisiä ajatuksia teille kaikki läheiset.

      Delete
  127. Unienkelit vei sut mukanaan, mutta naurusi maan päällä soi ainiaan. Kaikkea hyvää missä ikinä oletkin. Blogiasi lukeneena, olisi ollut hienoa tuntea sinut Laura paremmin.

    ReplyDelete
  128. Saisiko Lauran videot takaisin?

    ReplyDelete
  129. Laura ei koskaan tiennyt minusta, mutta minä tulen aina muistamaan Lauran.
    <3

    -E

    ReplyDelete
  130. Olen myös blogin ja galtsun kautta seurannut lauraa alusta lähtien. Lauran poismeno on vaikuttanut minuun samalla lailla kun olisin menettänyt jonkun läheisen ihmisen. Minulla on ikävä sinua Laura. Toivon, että tiesit kuinka suuri idoli ja vaikuttava persoona olit niin monelle nuorelle naiselle. Näitä kommentteja lukiessa näkee että jotain erityistä on poistunut täältä maan päältä Lauran mukana. Rakkautta ja voimaa läheisille.

    ReplyDelete
  131. Kirjoitan sinulle Laura vasta nyt, vaikka olet ollut päivittäin mielessä tästä niin surullisesta, epätoivoisesta toukokuisesta päivästä saakka.
    Syy, miksi kirjoitan vasta nyt, on yksinkertaisesti se, etten ole osannut tai pystynyt aiemmin laittamaan tunteitani ja ajatuksiani tekstin muotoon. En tiedä osaanko vieläkään. Niin paljon olisi sanottavaa.

    Löysin sinut Irc-galleriasta silloin n. 9 vuotta sitte. Pääsit heti idolikseni. Kasvoin teinistä aikuiseksi naiseksi seuraten ja ihaillen sinua.
    Silloin 9 vuotta sitten, tulostin yhden kuvan sinusta ja liimasin sen päiväkirjaani; tuollainen haluan olla (ja haluan ne kengät :D valkoiset avokkaat kultaisilla kärjillä.)
    Kun muutin 20 vuotiaana ensimmäisen kerran yksin asumaan, mietin sinua. Miten olet ollut rohkea, kun olet itsenäistynyt niin aikaisin ja minua pelotti kaksikymppisenäkin.

    Olit minulle aina rohkeuden ja kauneuden esikuva. Kuin isosisko. Olen sinua kaksi vuotta nuorempi ja silloin teininä olit minulle isolla jalustalla.

    Ajauduin masennukseen, syömishöiriöön ja päihde ongelmaan. Ja sinusta sain voimaa. Lukiessani sinun lj teksetejäsi, tunsin, etten ole yksin.

    Toissa kesänä, kun blogistasi alkoi paljastumaan miten huonosti oikeasti voit ja millaisten ongelmien kanssa kamppailet, kirjoitin sinulle sähköpostia. Että minä olen aina täällä sinua varten. Et koskaan vastannut, uskoin, ettet jaksanut. Voimasi ei enää riittäneet.
    Kun järjestit 2014 syksyllä yksinäisten naisten miitin, tarkoitukseni oli tulla sinne. Jotta voisin auttaa. En kuitenkaan päässyt paikalle, mikä harmitti suuresti.

    Toivoin aina ja toivon edelleen, että olisin voinut auttaa. Ettet olisi lähtenyt vielä. Soimaan itseäni siitä, etten voinut auttaa. Vaikka järki sanoo, miten olisin voinut. Tuskin sen enempää tiesit minun läsnä olostani.

    Näin sinut vain kerran joskus monta vuotta sitten vilaukselta kaupungilla. Se riittää minulle, että edes kerran sain nähdä sinut livenä. Toivoin aina, että olisin voinut tutustua sinuun.

    Kun tämä surullinen päivä koitti ja kuulin uutisen, en halunnut uskoa sitä, vaikka välillä pelkäsinkin blogiin tullessa. Tuntui kuin pohja olisi vedetty jalkojeni alta. Miksi en voinut auttaa? Miksi en ollut tukenasi? En kestä ajatusta, etten enää ikinä saa nähdä uutta kuvaa sinusta tai lukea hauskoja tekstejäsi.

    Nämä kaikki tähän postaukseen tulleet kommentit lukeneena, mietin vain, jos olisimme kertoneen nämä kaikki asiat Lauralle vielä kun hän eli. Voisiko asiat olla toisin. En tiedä, eikä sitä kai jossitella enää voikaan. Uskon silti, että näät tämän minun kirjoitukseni, niinkun meidän kaikkien.

    Uskon, että olet saanut sen rauhan jota kaipasit. Olet nyt meidän kaikkien suojelus enkeli. :)
    Täältä en voi enää sinulle muuta sanoa, kuin että, olit se maan kirkkain tähti, kaunein kukka. Uskomaton. Ehkä vielä tapaamme, Laura <3

    (Tätä tekstiä oli äärimmäisen vaikea kirjoittaa. Toivon, että tästä välittyi se, kuinka paljon Laura minulle merkitsi. Se on outoa, että "tuntemattoman" ihmisen kohtalo voi tuntua tältä. Kuin olisin läheiseni menettänyt.)

    Lähetän kaiken rakkauden ja hyvän energian mitä voin, Lauran läheisille <3

    Laura, muistan sinut aina, voimasi ja energiasi elää ikuisesti <3

    Rakkaudella Saija.

    ReplyDelete
  132. Saisiko Lauran videot takaisin näkyviin?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei
      Olen itse myös todella ihmeissäni ja surullinen siitä että videot ovat kadonneet.
      Toivon teiltä kaikilta lukioilta apua tähän asiaan jotta saisimme videot takaisin. Eli kaikki info on tervetullut jotta saamme ratkaistua asian. Teen myös itse kaiken voitavani asian eteen.

      Haluan myös kiittää teitä kaikkia lukioita ja teitä jotka olette kirjoittanee koskettavan kauniita kirjoituksia tyttärestäni Laurasta.Tulen kirjoittamaan jossain vaiheessa tähän Lauran blogiin "postauksen" jossa avaan omia ajatuksiani tyttärestäni Laurasta.
      Ymmärrän nyt kuinka ROHKEA ja VILPITÖN tyttäreni on ollut kirjoittaessaan tätä bogia. Nämä muutamat sanat joita kirjoitan teille on pitkän, pitkän ..... mietinnän tulosta.
      Sanon tämä rakkaudella ja kunnioituksella tyttäreni työtä kohtaan.

      Kiitollisin terveisin Lauran äiti.

      Delete
    2. Ihanaa, avointa ja lohdullista sanojasi Lauran äiti. Toivon paljon onnea ja iloa tiellesi <3

      Delete
    3. :( <3 olet kokenut jotain semmoista jota kenenkään äidin ei pitäisi joutua kokemaan...rohkea ja kaunis ajatus kirjottaa laurasta, ihana pieni laura oli niin monelle lukijalle, myös minulle tärkeä.

      Delete
    4. Oi että, olisi ihanaa lukea sinulta Lauran äiti vielä ajatuksia Laurasta...Olen todella kiitollinen siitä että jaksoitte tehdä tämän postauksen hänestä ja olemme päässeet häntä täällä muistelemaan. Itse ajattelen tämän blogin olleen tavallaan hänen elämäntyönsä ja hyvin arvokas sellainen onkin <3

      Delete
  133. Saisinpa - ennen kuin lähden tästä maailmasta - nähdä kasvosi. Painaisin ne mieleeni ja veisin ikuisuuteen.

    Rauha sielullesi Laura, olkoot enkelit kanssasi.

    ReplyDelete
  134. Täällä on sanottu jo paljon asioita, joita itsekin olisin kirjoittanut. Olen seurannut Lauran elämää nettijulkisuuden alusta saakka. Kun näin Lauran postaaman enkelikuvan äitienpäivänä, minulle tuli pahaenteinen olo. Kesäkuussa mieleeni juolahti käydä kurkkaamassa Lauran kuulumiset, ja löysin musertavat uutiset. Olin poissa tolaltani muutaman päivän tämän tuntemattoman tytön takia, jolla oli ollut minuun vahva vaikutus. Lauralta sain voimaa ja reipasta asennetta silloin, kun elämä tuntui synkältä. Lauralla oli jotain aivan erityistä asennetta elämän sattumuksiin. Varsinkin livejournalin puolelta aikoinaan sain häneltä voimaa, kun hän oli itse masentunut ja kertoi olotiloistaan. Olen siitä ikuisesti kiitollinen.

    Paras ystäväni koki asian tiimoilta etiäisen. Hän ei ollut Lauran elämää juurikaan seurannut, minä olin joskus kauan sitten näyttänyt muutamia postauksia jonka kautta hän tiesi minun seuraavaan tätä bloggaajaa. Muutama päivä sen jälkeen kun minä olin lukenut uutiset ja itsekseni surrut Lauraa, ystävälleni oli tullut yhtäkkiä hassu olo: "Oli pakko käydä katsomassa sitä MFF Lauran blogia, vaikken edes sitä ikinä lukenut!" Ja hän tuli kauhuissaan kysymään minulta oliko Laura todella kuollut. Jolloin ihmettelin, mistä hän sen tiesi ja hän kertoi tästä hassusta tunteesta joka hänelle oli yhtäkkiä selittämättä tullut.

    Toivottavasti Lauran videot saadaan näkyviin :) Laura on elämässään vaikuttanut moniin nuoriin naisiin positiivisesti. Tulen varmasti aina muistamaan hänet, vaikken koskaan tavannutkaan. Hän on ehdottomasti tehnyt moniin lähtemättömän vaikutuksen.

    ReplyDelete
  135. Voi Laura rakas <3 :(

    ReplyDelete
  136. Kumpa Lauran saisi takaisin :( Lauraa pitkään seuranneena on vaikea ymmärtää,ettei sitä suloista tyttöä enää ole. Me lukijat tuskin ikinä saamme tietää,mitä tapahtui. On kamala ajatella, että Laura olisi kuollut tahattomasti. Että hän olisi halunnut elää muttei saanut. En sano, että itseaiheutettukaan kuolema olisi yhtään vähemmän kamala, mutta silloin sentään Laura itse olisi sitä halunnut. En osaa pukea tunteita nyt sanoiksi. Surullista,niin surullista, että Laura on poissa. Voimia kaikille.

    ReplyDelete
  137. kun se lauran miitti ei ikinä toteutunut, niin tuli vaan tälläinen ajatus mieleen että jos lauran lukijat tapaisivat lauran muistelmissa? <3
    minusta voisi olla aika hienokin juttu, laittakaa mielipiteitä jos joku muukin olisi vaikka innokas lähtemään tällaista toteuttamaan <3

    ReplyDelete
  138. Hei!

    Olen monta kertaa aloittanut tekstin ja miettinyt mitä haluaisin Laurasta sanoa. Kuullessani Lauran kuolemasta tuli sydämeen raskas olo ja suru. Tuntuu siltä että olisi menettänyt ihan oikean ystävän.

    Laura ja Lauran blogi oli jotakin ainutlaatuista. Pitkään Lauran blogi oli ainoa jota seurasin ja odotin innolla uusia postauksia. Tietenkin kuva ja tarinat mitä Laura jakoi elämästään ja arjestaan blogissaan oli vain pieni pintaraapaisu hänen elämästään ja luonteestaan mutta se energia mikä Laurasta ja hänen blogistaan huokui oli kirkasta ja niin ainutlaatuista että sellaiseen harvoin törmää.

    Joku kirjotti että blogi on Lauran elämäntyö. Ajattelen itse samoin. Laura on blogillaan ja avoimuudellaan vaikuttanut monen ihmisen elämään. Hänellä oli taito kertoa asioista syvällisesti ja kauniisti mutta myös pilke silmäkulmassa.

    Viimeisen parin vuoden aikana blogista alkoi huokumaan Lauran surullisuus ja ongelmat. Itselläni on ollut myös raskas vaihe elämässä ja olen paininut unettomuuden ja samanlaisten ongelmien kanssa. Blogin postauksista tuli sellainen olo että tekisi mieli vaan mennä ja halata ja kertoa että kaikki järjestyy. Jotenkin sitä toivoi että Laura olisi saanut ongelmansa selätettyä mutta aina ei ikävä kyllä käy niin.

    Laura oli ainutlaatuinen nainen ja vaikka hänen elämänsä jäi lyhyeksi loisti hän sen lyhen ajan kirkkaana ja voimakkaana. Se herkkyys ja avoimuus mitä Laurassa oli on mieleenjäävää. Kiitos myös siitä, että olette jättäneet Lauran blogin avoimeksi. Vaikka se ei enää päivity on sitä mukava käydä lukemassa ja muistelemassa Lauraa.

    Paljon voimia perheelle ja läheisille. <3

    Terveisin, Maria

    ReplyDelete
  139. Ihanaa että teiltä tulee postaus vielä Laurasta <3 <3

    ReplyDelete
  140. Hitto. Uutiset kuultuani aloin lukea blogia uudelleen läpi, tällä kertaa uusimmista aloittaen. Väärinpäin, jotta loppu tuntuisi onnellisemmalta. Ei tuntunut. Äsken pääsin alkuun, eli loppuun, ja pala nousi kurkkuun. Voi Laura!
    Mietityttää kovasti mitä tapahtui, mutta ymmärrän ettei se ole minun asiani, en Lauraa tuntenut kuin blogin kautta. Hieno ihminen, joka halusi aina hyvää kaikille ja auttaa muita. Sen kuvan hänestä sain.
    Haluaisin kuulla myös miten Puppe ja Pablo pärjäävät nyt kun niidenkin elämä muuttui radikaalisti. Hieno jos Lauran Äiti kirjoitat ajatuksiasi, jään innolla odottamaan sitä!
    Vaikka tämä kaikki tuntuu pahalta edelleen, lohduttaa minua se, että Laura eli täysillä ja kerkesi kokea todella paljon lyhyen elämänsä aikana! Toivottavasti se elämä oli suurilta osin myös onnellinen. Niin uskon.

    "It's better to burn out than to fade away"

    ReplyDelete
  141. Itsekin olin todella järkyttynyt kuullessani tästä. Ensimmäisenä päivänä oli surullinen ja epätodellinen olo. Voin vain kuvitella miltä perheestä ja läheisistä tuntuu. Seurasin myös Lauraa galleria-ajoista asti, mutta en ole ikinä kommentoinut mitään. Lauralla ja blogilla oli niin suuri merkitys lukemattomille ihmisille. Toivon, että hän tiesi sen. Laura oli niin rohkea ja kaunis.

    Voimia perheelle ja läheisille. <3

    ReplyDelete
  142. Muut ihmiset ovat kirjoittaneet niin kauniisti Laurasta ja kertoneet pitkälti täsmälleen samat asiat, jotka itsellä ovat olleet mielessä. Laura oli niin aito, vilpitön ja kaunis sisäisesti ja ulkoisesti! Hän jätti jäljen niin monen ihmiset elämään ja toivon hänen tienneen kuinka tärkeä hän on monelle ollut blogin kautta.

    Kiitos sinulle Laura yhteisistä vuosista, tiedän että nyt sinun on hyvä olla <3

    Voimia ja osanottoni läheisille <3

    Toivottavasti löytyy konsti saada videot takaisin, katsoin kaikki videot läpi asiasta kuultuani... Ne videot ovat kaunis muisto Laurasta! En tiedä onko joku voinut ilmiantaa videot Lauran kuoleman myötä ja ne eivät siksi näy...

    ReplyDelete
  143. Uskomatonta miten jonkun minulle tietyllä tapaa täysin tuntemattoman ihmisen lähtö voi aiheuttaa tämmösen tunnereaktion. Laura on mielessä joka ikinen päivä, joka ikinen. En tiedä saammeko me pitkäaikaiset lukijat ikinä kuulla mitä tapahtui mutta uskon että Lauralla meni vielä paljon huonommin mitä edes osasimme aavistaa... :(( se tuntuu surulliselta...odotan kovasti lauran äidin postausta, joku joka tunsi lauran lähemmin kuin kukaan muu osaa avata meille taas ihan uuden puolen laurasta ja rikkoa tämän mediahiljaisuuden

    ReplyDelete
  144. Voi kaunis Laura. Ymmärrän, jos et jaksanut. En tiedä Laurasta enempää kuin mitä tästä blogista kykeni lukemaan. Mieleni tekisi huutaa että älä mene, tule takaisin,miksi. Toisaalta tekisi mieli pyytää ottamaan minut mukaasi. Masennus on hirvittävä matkakumppani. Voit välillä avata silmäsi ja ajatella, kuinka kaunista kaikki onkaan ja kuinka onnellinen saa olla jokaisesta eletystä päivästä. Mutta mitä syvemmälle masennukseen ajautuu, sen useammin noita päiviä ei vain jaksa enää elää. Ei vaikka nuo päivät jossain hämyn takana kauniilta näyttävätkin. Väsymys on liian suuri eikä elämälleen enää löydä tarkoitusta. Itse yritän taistella itseni normaaliksi. Takana on kymmenen vuotta tätä vuoristorataa, pohjalla ollaan.

    Voi Laura. Toivottavasti sinulla on nyt rauha.

    ReplyDelete
  145. Kyynelsilmin yksin yössä kun valvoo
    Rikkoo ajatus hiljaisuuden
    Muistan
    Pysähdyn

    Laura,

    Aina ajatuksissani.
    <3

    ReplyDelete
  146. koska se postaus tulee? =)

    ReplyDelete
  147. Oon selannu Lauran blogia koko tän päivän ja pari kyyneltäki vuodattanut. Kuinka tutulta Laura tuntui, vaikkei koskaan tavattukaan. Muistan vuosia sitten yläasteen luokkaretkellä, kun tultiin Helsinkiin, ja toivotottiin kaverin kanssa niin kovasti, että oltaisiin nähty Laura edes vilaukselta. Laura vaikutti niin lämpimältä ihmiseltä ja tuntui välittävän aidosti lukijoistaan. Mieli on matalana. Toivoin niin kovasti, että Laura olisi voittanut kaikki ongelmansa ja päässyt elämään arvoistansa elämää. Mutta Laura kyllä eli. Ehti lyhyen elämänsä aikana nähdä ja kokea niin paljon, ettei monikaan pääse koskaan kokemaan samaa. Paljon voimia läheisille! Ja kiitos, että saamme jatkossakin vielä muistella Lauraa tämän blogin kautta. <3

    - Terhi

    ReplyDelete
  148. Ikävä on suuri <3 Olisitpa vielä täällä :'(

    ReplyDelete
  149. https://www.youtube.com/watch?v=vaAVByGaON0
    Tästä kappaleesta jostain syystä tulee aina Laura mieleen... :( <3 Sanat sopivat. Voimia läheisille<3

    ReplyDelete
  150. Lauran poismeno oli suuri järkytys. Vaikken häntä koskaan henkilökohtaisesti päässyt tuntemaan, hänen kuolemansa jätti ison aukon. Olen Lauraa monia vuosia vanhempi mutta jo irc-galleria ajoista seurasin hänen päivityksiään ja kuviaan. Laura oli hyvin ainutlaatuinen, älykäs ja syvällinen. Hänen elämänasenteensa oli ihailtava ja hänen rohkeutensa oli inspiroivaa. Etenkin Lauran matkapostaukset muistan lämpimästi, hän näki ja koki niin paljon ja oli ilo että hän jakoi kokemuksiaan lukijoidensa kanssa.

    Lämpimin osanottoni Lauran läheisille ja suuri kiitos teille että Lauran blogi on saanut jäädä tänne. Meitä on niin kovin monta jotka eivät tule unohtamaan häntä koskaan.

    ReplyDelete
  151. Vieläkin järkyttää mieltä Lauran poismeno vaikka muutama kuukausi on ehtinyt kulua ja on voinut sulatella asiaa. Ei vain voi uskoa todeksi ja harmittaa todella paljon. Olisin halunnut kuulla Laurasta vielä paljon ja lukea hänen postauksiaan!

    Toivottavasti saamme lukea vielä Lauran äidin kirjoituksen. Odotan sitä kovasti!

    Myös lukijoiden yhteinen tapaaminen kiinnostaisi missä voisimme muistella Lauraa porukalla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen kanssa miettinyt tätä Lauran lukijoiden miittiä, vaikka siellä Ruttopuistossa... <3

      Delete
    2. Minustakin olisi kiva pitää se mitti.. Lauraa kunnioittaen. Jos halukkaita miitille löytyy, voisitte antaa minulle s postinne, niin voisin laittaa halukkaille viestiä. Olisin valmis toimimaan ns järjestäjänä. T. Saija

      Delete
  152. Heräsin aamulla haikein mielin. En oikein ymmärtänyt aluksi että miksi. Kunnes muistin unen jonka näin, unessa surin Lauran poimenoa. Ihmisen jota en koskaan tavannut mutta tuntui että tunsin hänet silti. Tuntuu kuin olisin itse menettänyt jonkun läheisin. Niin hassulta kuin se kuulostaakin. Vielä tänäkin päivänä ihmettelen kuinka näin voi tuntea. Mutta kyllä siitä onjo 10 vuotta kun Laurasta tuli "the juttu" irc-galleriassa. Se miten hän uskalsi olla oma itsensä ja myös etsiä itseään pukeutumisellaan ja elämällään teki vaikutuksen ja loi itsevarmuutta myös minuun. Joten oli vaan luonnollista että blogin seuraaminen alkoi, tällä hetkellä ei tule mieleen yhtäkään blogia jossa kirjoittaja olisi yhtä avoin ja rehellinen kuin mitä Laura oli, tuntuu että nykyajan blogit ovat vain mianos sitä ja mainos tätä ja voi kuinka elämä on pelkkää ihanaa ja onnellista. Kyllä tällaisella henkilöllä on pysyvä paikka omassa sydänmessäni. Siksi tunnen niin läheisesti surua. Toivon todella voimia vanhemmille ja läheisillä, en voi edes kuvitella miltä heistä tuntuu kun itse tunnen jo näin suuresti surua. Tulen muistamaan Lauran aina. <3

    ReplyDelete
  153. Odotan innolla Lauran äidin postausta. Jotta saamme vielä kerran, me blogin uskolliset lukijat, kuulla Laurasta. Toivottavasti kirjoitus tulee pian, vaikken Lauran äitiä halua hoputtaa suuren surun keskellä :(
    Voimia kaikille, joita Lauran kuolema koskettaa. Enemmän tai vähemmän <3

    ReplyDelete
  154. Laura-pieni

    Keijukaismainen tyttö, olit ehkä liian herkkä tähän maailmaan. Liian kaunis, liian avoin. Annoit liikaa itsestäsi, pyysit ja vaadit liian vähän - olisit tarvinnut ja ansainnut paljon enemmän. Kävit täällä, viivyit hetken, jatkoitko matkaasi? Minne? Tähtien taakse, kauas, jonnekin mistä ehkä tulitkin. Kosketit monia sydämiä, myös omaani. Jäit mieleen.

    Lämpöisin ajatuksin, Ella

    ReplyDelete
  155. https://www.youtube.com/watch?v=908IZPBag30

    Ikuisesti Lauran muistaen,
    Maria

    ReplyDelete
  156. olis kiva kuulla myos jessen, empun ja tiinan ajatuksia laurasta..

    ReplyDelete
  157. Tulin eilen ensimmäisen kerran tänne kevään jälkeen. Olen meinannut tulla monta kertaa aiemminkin, mutta mieleen oli jäänyt Lauran viimeisimmät surulliset tekstit ja video, ajattelin pysyä poissa ja tulla tovin jälkeen katsomaan kuinka hänellä menee paremmin...
    En tiedä mitä kirjoittaisin. Tuli omituinen "hätä" eilen, kun luin Lauran poismenosta. Mietin häntä nukkumaan mennessäkin.
    On todella vaikea käsittää, että hän on poissa. Viimeisimmät ajatukset ennen unta oli lapsuuskuva Laurasta veljensä kanssa. Se pieni tyttö on oikeasti poissa?
    Tuli aivan valtavan surullinen olo, kun mietin sitä kuvaa ja hymyä pienen Lauran kasvoilla.
    Sitä iloa, johon ei maailman suru ole ehtinyt painamaan jälkeään. Kauneutta jota kukaan ei vielä ole ehtinyt kadehtimaan. Iloa ja persoonaa jota kukaan ei ole vielä ehtinyt lyttäämään.
    Pieni tyttö, jonka elämä oli vasta alussa, on nyt yhtäkkiä poissa?

    Olen myös niitä, jotka ei koskaan tavannut Lauraa. Blogia on seurattu alusta asti. Hänen elämänsä ja bloginsa oli valtava inspiraationlähde. Laura oli niin kaunis, tyylikäs, villi, spontaani, nautti kaupungista ja elämästä. Eikä silti koskaan epäröinyt näyttää kaikille sitä toista puolta. Naista joka rakastaa olla kotona, voi olla siellä sulkeutuneena päiväkausia. Minulla oli Laurasta aina jännä fiilis. Kun katsoin kuvia joissa hän oli juhlatunnelmissa, milloin missäkin tilanteessa sekoilemassa kuten hänen ikäänsä kuului, näin hänet jotenkin irrallisena siitä kuvasta/tilanteesta. En osaa selittää mitä tarkoitan...kuin hän ei olisi kuulunut niihin tilanteisiin. Kotikuvissa näin hänet "oikeassa paikassa", turvassa.
    En tiedä mitä hänen elämässään oli meneillään tai mitä tapahtui. Jokin hänen persoonassaan/sielussaan tuli kuitenkin aina minulle ruudun läpi ja se tuntui olevan aivan kuin irti kaikista kuvista ja tilanteista. Ne kauniit silmät vain katsoivat ruudunkin läpi, herkkinä ja haavoittuvina, niin kuin jokin olisi häntä tahtomattaan vienyt. Laura oli läpikulkumatkalla.

    Olo on todella tyhjä.

    ReplyDelete
  158. En saanut yöllä nukutuksi ja sitten kun sain pienen pätkän, tuli Laura uneeni. Olen ajatellut Lauraa paljon. Minäkään en häntä tuntenut, seurasin aina galleriasta saakka. Näin kerran, Laura oli silloin niin kaunis. Voi kumpa olisin uskaltanut käydä moikkaamassa. Laurassa oli jotain samaa kun itsessänikin, sellaista räväkkyyttä, samaistuin häneen helposti, vaikka tavallaan olimmekin täysin eri maailmoista. Olisipa hän selvinnyt. Olisi jaksanut vielä taistella. Voimia läheisille. Saisipa vielä lukea jotakin Laurasta. <3

    ReplyDelete
  159. Huomenna, lauantaina 31.10 on pyhäinpäivä jolloin sytytetään menehtyneiden rakkaiden muistoksi kynttilä. Minun ikkunalaudalleni syttyy omien lähteneiden läheisteni lisäksi myös Lauralle kynttilä. Tuolle ihanalle ja uskomattomalle persoonalle, jonka tulen ikuisesti muistamaan nauravaisena mustassa tukassaan ja pitkissä gladiaattorisandaaleissaan <3

    ReplyDelete
  160. Sytytän kynttilä joka ilta tyttärelleni Lauralle. Huomenna sytytän myös monelle muulle henkilölle. .Olen todella kiitollinen teille kaikille jotka olette kirjoittaneet tänne lauran blogiin. Olen saanut teidän kirjoitusten myötä todella paljon voimaa. - kiitos
    Lauran Äiti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa kuulla, että olet saanut voimaa näistä lukijoiden kommenteista ja kirjoituksista. Toivottavasti niin on jatkossakin <3

      Jaksamisia kaikille Lauran läheisille ja myös hänen elämäänsä internetin kautta seuranneille lukuisille ihmisille. Niin hienoa saada lukea kirjoituksia siitä, miten hän on vaikuttanut monen ihmisen elämään. Sain hänen kirjoituksistaan paljon voimaa viime vuosikymmenen lopussa, kun itselläni oli huonompia vuosia elämässäni. Hänen avullaan sain paljon innostusta useaan, ihan arkiseen asiaan. Kiitos Lauralle siitä!

      Delete
    2. Tuntuu mukavalta kuulla että ajatuksemme ovat olleet pieni voimavara sinulle, Lauran äiti <3 En voi edes kuvitella mitä olette läheisinä käyneet läpi erityisesti Toukokuusta asti mutta myös ennen sitä kun Lauralla alkoi mennä huonosti. Lähipiirissäni on ollut eräs jolla on ollut samankaltaisia ongelmia kuin Lauralla mutta hän selvisi niistä, toivon niin kovasti että Laurakin olisi selvinnyt. Uskon kuitenkin että Lauran on nyt hyvä olla ja levoton sielu sai vihdoin rauhan. Laura puhui useasti kuolemasta täällä blogissa ja se miten hän siitä puhui on nyt lohdullista ajatella... joka postaukset on tarkasti lukenut tietää mitä Lauran sanoja tarkoitan.

      Paljon voimia ja rakkautta

      Delete
  161. Näin Laurassa paljon itseäni. Herkkyys on toisaalta voimavara mutta myös hirvittävän raskas taakka. Mutta ilman sitä ei mitään kaunista voi syntyä. Laura jätti jälkeensä paljon hyvää, kaunista, herkkää ja haurasta. Elämää.

    ReplyDelete
  162. Tulen Laura vieläkin käymään blogissasi säännöllisesti vaikka tiedän ettei susta enää kuulu. Jotenkin sitä ei vain osaa vieläkään ymmärtää ja se saa mut hirveän surulliseksi. Toisaalta olen iloinen, että voin tulla lukemaan aikaisempia postauksiasi ja muistelemaan sinua, kun siltä tuntuu. Hetken kuviasi katsellessa tuntuu, että olet vielä siellä. Ikävä on.

    ReplyDelete
  163. Mullakin on hirveä ikävä Lauraa.. voi kun oisin tajunnut kuinka huonosti asiat Lauralla oli.. Ehdittiin olla Lauran kanssa kavereita pari vuotta, ei mitenkään läheisiä, nähtiin lähinnä bilettämisen merkeissä.. Toukokuussa olin Lauran luona.. näin kyllä että asiat oli huonosti, mutta en kuitenkaan arvannut että asiat niin huonosti olivat.

    Laura vaikutti yllättävän paljon elämääni, hän oli innosta, inspiroiva, aito.. uskalsi nimenomaan olla oma itsensä ja jotenkin se rohkaisi itteänikin löytämään itseni ja olevan se mitä olen, muiden mielipiteistä välittämättä. Laura oli esikuvani ja sielunsiskoni, kerroin tämän Lauralle viimeksi kuin nähtiin. En ikinä olisi uskonut, että se olisi viimeinen kerta..

    Lauran äiti, jos tunnistat mut tästä tekstistä, haluisin kirjoittaa sulle. Mihin voisin lähettää sinulle viestiä? Facebookissa viestit menisi vain "muut kansioon".

    T. Liilatukkainen pieni tyttö

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei! Voisitko laittaa mulle viestiä ylläpitäjän sähköpostiin, eli Lauran vanhaan.

      Delete
    2. Mitä Lauralle tapahtui...

      Delete
  164. Lämmin osanotto kaikille läheisille. Minä kuuluin myös heihin, jotka olisivat halunneet Lauran tavata, mutta asun pienessä kaupungissa aivan toisella puolen Suomea joten se ei koskaan onnistunut. Seurasin Lauraa jo irc galleria ajoista. Muistan kuinka ihailin Lauraa. Hänen kauneuttaan, persoonallista tyyliä, uniikkia ulkonäköä ja rohkeutta olla oma itsensä. Rohkeutta sanoa asiat ääneen ja sellaisina kuin ovat. Ei kaunistella, ei valehdella. En pysty vieläkään käsittämään Lauran pois menoa. Tunnustin viimeisimmistä kirjoituksista kuinka hänen oli paha olla, ilo ja halu elämään alkoi sammua. Vaikka hän oli aina niin elämää ja elämäniloa täynnä. Kaikki meistä täältä joskus lähtevät, Laura lähti aivan liian aikaisin. Lohduttaa tieto siitä, että nyt hänellä on rauha. Rauha, jota hän halusi, rauha jota hän etsi, ja rauha jota hän tarvitsi. Nyt Lauran on hyvä olla. En halua hyvästellä Lauraa, Laura elää aina muistoissa, aina sydämmissä. Hän on turvallisessa paikassa, ja siellä me vielä tapaamme. Enkelit pitävät hänestä parhainta mahdollista huolta<3

    ReplyDelete
  165. Luin Lauran blogin alusta loppuun, Laurasta on taltioitu niin paljon upeita kuvia. Ihailin sitä mustatukkaista Lauraa, jolla oli vahva oma tyyli ja jotenkin niin söpö tyyli kirjoittaa. Muistan kuinka otin tuolloin vaikutteita Lauran kirjoitustyylistä omaani. Blogin parasta aikaa oli se kun Laura työskenteli keltaisessa ruusussa, paras kaveri oli ihana Emppu ja Jessekin välillä kirjoitteli blogiin. Laura kävi juhlimassa ja välillä saattoi olla vaan kotona päiviä. Laura oli niin uskomattoman kaunis. Jotakin Laurella tapahtui, tätä blogia lukemalla ja kuvia katsomalla sen näkee, Lauran ulkoinen muutos oli todella suuri ja kertoihan Laura meille niistä vaikeuksista, joita kävi läpi. Laura monesti blogissaan mainitsi halustaan auttaa muita ihmisiä ja kuinka joku oraakkeli oli joskus sanonut hänen olevansa maanpäällinen enkeli. Voisiko Lauran tarinalla auttaa muita samassa tilanteessa olevia? Ymmärrän että läheiset ovat päättäneet, ettei Lauran kuolemasta kerrota tarkemmin, mutta voisiko Lauran tarina auttaa jotakuta muuta? Olen itse kamppailut vaikean ajan läpi ja mietin usein, voisinko lähteä tästä elämästä etuajassa. Koitin pitää vahvana mielessä, sen miltä läheisistäni tuntuisi, jos luovuttaisin. Sen ajatuksen avulla jaksoin vaikeiden aikojen läpi. Olisi hienoa kuulla Lauran äidin ajatuksia Laurasta ja hänen poismenostaan. Voimia läheisille ja kaikille Lauraa sureville <3 Täällä on paljon kauniita sanoja ja kirjoituksia, Laura todella kosketti meitä.

    ReplyDelete
  166. Kirjoituksessasi oli asioita joita myös minä olen joutunut pohtimaan.
    Monet nuoret ihailivat Lauraa ja ehkä toivoivat tai toivovat edelleen, kumpa minunkin blogi olisi yhtä suosittu kuin Laurann blogi oli. Kuten tiedämme julkisuudessa on omat varjopuolensa ja nämä varjot, negaatiot voivat olla eittäin kohtalokkaita.
    Haluaisin tuoda näitä näkökulmia esille ja valoittaa hieman, miten julkisuus vaikutti tyttäreeni Lauraan. Haluaisin antaa myös hieman omaa näkemystäni teille jotka kirjoitatte bogia tai olette aikeissa aloittaa. Puhun nyt muoti-kauneus-lifestyle bogeista.
    Vielä ei voimani ole riittänyt kirjoittamiseen mutta, uskon että voimia vielä tulee tämänkin asian äärelle.

    Rakkain terveisin,
    Lauran äiti

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ota kaikki aika minkä tarvitset! <3 Eikä tietenkään teillä siellä ole mitään velvollisuutta periaatteessa meitä kohtaan tekstien tai muunkaan muodossa. Arvostan jo suuresti, että ilmoititte asiasta täällä.

      Olen jo pariin otteeseen kommentoinut tänne ja tulen varmaan vielä kommentoimaankin. Olen ajatellut Lauraa päivittäin, ja myös muu perhe on ollut ajatuksissa. Toivon teille jaksamista ja valoisia ajatuksia.

      Delete
    2. Väärin. Ei vaan periaatteessa vaan ihan käytännössäkin kenelläkään läheisellä ei ole mitään velvotteita puhua enää Laurasta meille lukijoille.

      Olette läheiset valinneet hyvän ja kauniin linjan Lauran menehtymisestä puhuessanne ja varmastikin valitsette julkaistaviksi vain asialliset kommentit ja spekulaatiot jääkööt muualle. Arvostan sitä.
      Arvostin myös kovasti ihanaa, kaunista Lauraa jota seurasin vuosien, vuosien ajan.

      Toivottavasti aika parantaa haavoja ja rakentaa kauniista muistoista lohdutusta teille.

      Delete
    3. Sain sellaisen käsityksen että Lauran kohtaloon vaikutti suuresti hänen julkisuutensa mikä on ikävä kuulla lukijan näkökulmasta..minäkin uteliaana seurasin Lauran blogia vuosikausia ja myönnän että Lauran elämä, myös yksityisasiat, kiinnostivat. Poden siitä vähän huonoa omatuntoa, varsinkin jos Laura koki julkisuuden ahdistavana tai osasyyllisenä hänen menehtymiseensä. Toivottavasti se oli vain jäävuoren huippu.

      Delete
  167. Minun on pitänyt jo pitkään kirjoittaa tänne, mutta jostain syystä se on tuntunut jotenkin vaikealta, vaikka Lauran lähdöstä on jo kuukausia. Minäkin lukeudun niihin, jotka ovat Lauran elämää seuranneet vuosikausia internetin välityksellä, IRC - galleria ajoista saakka. Yhtäkään blogipostausta en ole jättänyt lukematta.

    Vain hetki ennen Lauran kuolemaa tulin todenneeksi ääneen, että hän tuskin jaksaa enää pitkään. Tieto kuolemasta tuli silti valtavana yllätyksenä, ja olen potenut lukuisia kertoja huonoa omaatuntoa sanomisestani. Usein mietin, että olisiko pitänyt kirjoittaa Lauralle sähköpostia. Olen surullinen siitä, että Laura ei ehkä kyennyt enää näkemään parempaa huomista. Jossain kohtaa ihminen voi olla niin särkynyt ja hauras, että itsensä korjaaminen tuntuu liian raskaalta.

    Itse koin Lauran rohkeana ja spontaanina henkilönä, mutta toisaalta oli aistittavissa herkkyyttä sekä älyä.En usko, että on ollut kovinkaan helppoa elää julkista elämää nuorena ja herkkänä ihmisenä. Laura oli kaunis, internetin julmuudet eivät. Itse olen kuitenkin kiitollinen Lauran julkisesta ulosannista, hänen tekstinsä ja kuvansa ovat aina olleet mielenkiintoista ja inspiroivaa seurattavaa. En koskaan ajatellut hänestä mitään pahaa. Kuten jo todettua, Laura kerkesi paljon lyhyeen elämään, se lohduttaa minua edes vähän. En tule koskaan unohtamaan Lauraa, vaikka emme ikinä tavanneetkaan. Uskon, että samoin tuntevia on lukuisia.

    Läheisille toivon lämpöä ja valoa elämään. Vielä jonain päivänä tulette löytämään kauniiden muistojen synnyttämän aidon hymyn huuliltanne.

    ReplyDelete
  168. Minä ja Laura olemme suurin piirtein samanikäisiä ja koska kasvoin Helsingissä, törmäsin Lauraan monta kertaa ja tiesin hänet jo 10 vuoden takaa. Aluksi julkisuus lähti varmaankin hänen silloisen poikaystävänsä siivittämänä. Kävelin Rautatietorilla ja kaverini osoitti: katso tuolla on tuo soittaja ja hänen tyttöystävänsä. Lauran kuva oli myös aina IRC-gallerian etusivuilla suosituimpana tai haetuimpana. Luulenpa, että tähänkään Laura ei pyrkinyt, vaan kiinnostus hänen kuviaan kohtaan vain heräsi suuressa yleisössä. Itsekin ihalilin Lauran kuvia ja Lauraa. Hän oli aivan uskomattoman cool: tyylikäs, kaunis, räväkkä. Vanhojen tanssikuvissa oli jotenkin suuren maailman fiilistä, limusiinit ja kaikki. Ajattelin, että tuolla tytöllä on koko maailma auki.

    Olen miettinyt, että juuri tuo mahdollisuus luo todella suuret paineet. Elokuva- ja musiikkimaailmassakin monet lapsitähdet kokevat aikuistuessaan valtavasti kasvukipuja. Valmistuimme Lauran kanssa lukiosta samaan aikaan. Minullakin meni muutama vuosi löytää oma paikkani tässä maailmassa ja kun opiskelusta oli kulunut muutama vuosi, kynnys hakeutua uusien asioiden ääreen tuntui välillä aika suurelta. Myös itselläni oli kovat paineet siitä, että nyt kun on "vapaa" täytyy tehdä jotain suurta, mutta harvalla nuorella ihmisellä itseluottamus on vielä ihan kypsä. Uskon, että Laurallakin kuilu lähteä esim. tavoittelemaan jotakin unelmaa, kasvoi vuosi vuodelta suuremmaksi ja tämä varmasti latistaa entisestään.

    Monet kaveripiiristäni lähtivät Lauran tavoin tavoittelemaan suuria unelmia maailman matkoiltaan. Suomi on turvallinen lintukoto, mutta maailmalla saattaaa nähdä ja kokea kaikenlaista, joka on aika ristiriitaista. Joillekin ihmisille näistä matkoista saattaa jäädä käteen arvostusta elämää kohtaan, mutta ehkä herkemmät kokevat matkat myös ristiriitaisina.

    Arvelin itse, että Lauran paineet kasvoivat liian suuriksi ja hän alkoi pikku hiljaa lamaantua. Kotoa on vaikeampi lähteä, nukkuminen kärsi.... Tässä tilassa on varmasti vaikea haaveilla suuremmista asioista. 20-jotain vuotiaille haaveet olisivat kuitenkin juuri niitä asioita, jotka auttavat pyristelemään eteenpäin ja joiden tavoittelussa oppii yritysten ja erehdysten kautta, jotakin arvokasta itsestään ja kenties oma identiteetti hahmottuu.

    Olen kiitollinen, että itse pääsin yli noista 20-jotain vuosista ja löysin hyvän suunnan elämääni. Valitettavaa on, että jotkut ihmiset putoavat tässä kohtaa kyydistä. On valtavan raskasta harhailla vuosikausia epätietoisena ja lamaantuneena maailman lukemattomista mahdollisuuksista ja niiden mahdollisuuksien kaukaisuudesta. Muistan Lauran viimeisimmissä videoissa, että Laura oli niin väsynyt, ettei jaksanut kantaa kauppakassia portaita ylös, vaan kertoi pysähtyvänsä aina kesken portaikon syömään kaupasta ostettuja eväitä. On varmasti aivan käsittämättömän rankkaa olla näin väsynyt ja kestää vuosia lamaantunutta oloa.

    Minulle Laura merkitsee lukioaikaista tyyliesikuvaa. Uskomattoman kaunista tyttöä, joka inspiroi varmasti kymmeniä tuhansia ihmisiä. Seurasin Lauran matkaa alusta asti irc-galleriasta blogin viimeiseen postaukseen. Joskus blogimaailmassa ja viihdemaailmassa asiat kuvataan hyvin täydellisinä ja vain harvat ihmiset uskaltavat tuoda esille, miten asiat oikeasti ovat. On arvokasta, että Lauran tarina on löydettävänä täällä. Se auttaa varmasti monia hahmottamaan, että kaikean täydellisyyden takana, ihminen on hyvin herkkä ja tietyt asiat elämässä saattavat lamaannuttaa ja väsyttää herkemmän.

    Kiitos Lauran äidille, kun olen ollut tavoitettavissa ja kommentoimassa meidän lukijoiden tarinoita. Toivon sinulle voimia ja jaksamista. Ensimmäinen vuosi on varmasti raskain ja mikään muu, kuin surun läpikäyminen ei valitettavasti auta. Enkeli-Laura on nyt selättänyt maalliset kamppailut, jotka hänen kohdallaan olivat hyvin rankkoja, mutta hän ei ikinä lopeta koskettamasta meitä tuhansia ihmisiä. Se on aika ainutlaatuista.

    ReplyDelete
  169. Kiitos Lauran äidille kommenteista tähän ketjuun. Blogia varmaankin luetaan vielä paljon, ja osa lukijoista pyytää ehkä vähän turhankin innokkaasti uusia kirjoituksia äidiltä. Tuo on hyvä linja, että mietit asiaa rauhassa ja kommentoit oman harkinnan ja jaksamisen mukaan.

    Itse en ole seurannut muotiblogeja kovin aktiivisesti, mutta toki tiesin että Lauralla oli tämä blogi, ja nyt viime kesänä ja tänä syksynä olen miettinyt häntä usein. Olen myös huomannut, että jotkut ihmiset arvostelevat bloggaajia ikävästi. Se näkyy muidenkin pitämissä blogeissa ja keskustelupalstoilla. Näen siinä paljon samaa negatiivisuutta, jota nykyään on jatkuvasti esim. rasismia ja naisvihaa sisältävissä nettikirjoitteluissa. En tiedä, kuinka paljon Lauraa häiritsi tällainen ilmapiiri, mutta voisin uskoa, että sillä on ollut vaikutuksensa. Tältä kannalta Lauran poismeno liittyy mielestäni suuriin kysymyksiin siitä, miten Suomessa nykyään ihmisiä kohdellaan ja mikä on esim. terveysongelmien tai psyykkisten vaikeuksien takia heikkoon asemaan joutuneiden tilanne. Tutkijoilla ja nuorten parissa työskentelevillä on tästä varmasti jotain tietoa.

    En tarkoita tällä kommentillani ohjailla muiden kirjoituksia täällä, vaan tämä oli vain jonkinlainen tiivistys niistä ajatuksista, joita itselleni on viime toukokuun jälkeen tullut. Lauraa tahdon muistella hyvällä, ja hänen läheisilleen ja ystävilleen toivon paljon voimia toipumiseen. Kiitos että tämä blogi on yhä olemassa ja saamme muistaa Lauraa lukemalla näitä sivuja.

    T. Jasu

    ReplyDelete
  170. Ajattelen Lauraa todella, todella usein. Haluan lähettää lämpimimmät halaukset mitä sisuksistani lähtee Lauran läheisille. Monet ovat kirjoittaneet uskomattoman kauniita asioita tänne Laurasta. Palaan tänne usein, haikein mielin ja luen kommentteja sekä Lauran kirjoituksia. Ja tulen palaamaan tänne uskoakseni koko loppuelämäni. Niin iso juttu Laura ja Lauran blogi on minulle aina ollut.

    On uskomatonta, miten minulle tuntematon ihminen voi olla niin rakas. Laura oli esikuva, inspiraatio ja suuri osa elämääni. Monet voivat varmasti yhtyä tähän kun sanon että rakastimme Lauraa. Laura antoi itsestään kaiken ja piristi meitä niin monena harmaana päivänä. Mielestäni tämä on lahja, jonka Laura antoi meille kaikille. Laura oli kuin maailman kaunein kukkanen joka sädehti pimeydessä: uskalias, reipas, lempeä ja suloinen. Hänestä saa olla ylpeä.

    Sinua kaivaten Laura...
    Linda

    ReplyDelete
  171. Olin Lauran kanssa samalla luokalla lukiossa. Mieleeni on jäänyt sisäinen, kipinällinen palo ja arvoituksellisuus. Olimme kaikki nuoria ja epävarmoja, Laurasta huokui silti rohkeus ja elämän rehellisyys. Ernest Hemingway olisi hyvin voinut kirjoittaa Laurasta:

    "The best people possess a feeling for beauty, the courage to take risks, the discipline to tell the truth, the capacity for sacrifice. Ironically, their virtues make them vulnerable; they are often wounded, sometimes destroyed."

    Vaikeassa elämänvaiheessa oleville haluaisin lainata mm. journalisti Jackson Kiddardia:

    "Patience child, patience. Remember, life is a journey. If you got everything you wanted all at once there’d be no point to living. Enjoy the ride, and in the end you’ll see these ‘setbacks’ as giant leaps forward, only you couldn’t see the bigger picture in the moment. Remain calm, all is within reach; all you have to do is show up every day, stay true to your path and you will surely find the treasure you seek."

    Olette kaikki arvokkaita.

    Lauran äiti, koen sen tärkeänä että olet kiinnostunut bloggaamiskulttuurista ja sen vaikutuksista nuoriin ihmisiin. Se on tärkeä ja suuri asia, josta sinulla on kohtuuttoman henkilökohtaiset ja raskaat kokemukset. Haluan kiittää rohkeudestasi, ja toivon että mielenkiintosi tätä aihetta kohtaan pysyy.

    ReplyDelete
  172. Nuku rauhassa Laura ❤️ Olet ajatuksissani päivittäin. Ikävä on kamala❤️

    ReplyDelete